40 vuotta nuorten YK-toimintaa Helsingissä

HYKY ry täytti vuonna 2005 pyöreät 40 vuotta, minkä kunniaksi yhdistyksen aktiivit Mira Anonen, Renata Osmanova ja Suvi Talja kirjoittivat yhdistyksen historiikin. Näiltä sivuilta löydät pääkohdat yhdistyksen yli 40-vuotisesta taipaleesta. Varsinainen historiikki on nähtävillä HYKYn kirjastossa Etelä-Suomalaisen Osakunnan tiloissa.

1960-luku

Suomessa 1960-luku oli kuten muuallakin maailmassa muutoksen vuosikymmen. Aikaisempi sodanaikainen konservatiivisen ajattelun leimaama yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi vähitellen väistyä ja sen tilalle nousivat nuorisokulttuuri, yhteiskuntakriittisyys, rauhanaate ja kansainvälinen solidaarisuus. Ympäröivää maailmaa ryhdyttiin nyt tiedostamaan aivan uudella tavalla ja tuoreesta näkökulmasta. Opiskelijoiden YK-toiminta lähti liikkeelle tästä 1960-luvun henkisen ilmapiirissä.

Helsingin opiskelijain YK-yhdistyksen perustaminen

Suomen ensimmäinen YK-yhdistys perustettiin elokuussa 1963. Suomen Ylioppilaiden YK-yhdistyksen nimellä toimineen järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana toimi sosiaalidemokraattinen opiskelijajohtaja Pekka J. Korvenheimo ja aktiivisesti mukana olivat myös esimerkiksi Johan von Bonsdorff, Pentti Halme, Jaakko Kalela, Osmo Apunen ja Paavo Lipponen. Toiminta keskittyi Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuuteen. Jäseniksi ilmoitettiin hyväksyttävän kaikki ylioppilaat, jotka halusivat edistää kansainvälistä ajattelua ja toimintaa.

Alkuvuosinaan yhdistys keskittyi lähinnä YK-teemoja käsittelevien keskustelutilaisuuksien järjestämiseen ja esimerkiksi vuonna 1963 keskusteltiin Suomen roolista ja YK-joukoista. YK-yhdistys panosti myös rauhan- ja konfliktintutkimukseen organisoiden erilaisia seminaareja ja konferensseja.

YK-yhdistyksiä perustettiin parin vuoden kuluessa muihinkin yliopistokaupunkeihin. Maaliskuun 5. päivänä 1965 Suomen Ylioppilaiden YK-yhdistys vaihtoi nimensä Helsingin Opiskelijain YK-yhdistykseksi, HOYKY:ksi ja liittyi vastaperustetun paikallisyhdistysten keskusliiton, Suomen Opiskelijain YK-liitto SOYKL:n jäseneksi.

Yhdistyksen alkumetrit

YK-yhdistykset olivat poliittisesti riippumattomia ja niiden toimintakenttä oli varsin monipuolinen. Kansainvälisiä yhteyksiä luotiin etenkin kansainvälisen kattojärjestön ISMUNin kautta. Toimintaan kuului niin kehitysyhteistyötä, kouluvierailuja, seminaareja, mallikokouksia kuin kannanottoja aseistariisuntaan ja muihin ajankohtaisiin kysymyksiin. Esimerkiksi vuonna 1964 hyväksyttiin Helsingissä pidetyssä keskustelutilaisuudessa ponsi, jossa kannatettiin Kiinan hyväksymistä YK:n jäseneksi.

Helsingin paikallisyhdistyksen toiminta uhkasi alussa jäädä aktiivisen rauhanjärjestö Sadankomitean jalkoihin, mutta pian saatiin YK-toimintaa aktivoitua paikallistasoa Helsingissäkin. Yksi tärkeimpiä toiminnan rahoituskeinoja olivat tukiryhmien ja kannattajajäsenten avustusten lisäksi joka vuosi Bottalla järjestettävät bileet.

Muista tapahtumista voisi mainita Etelä-Afrikan apartheidia ja YK-ideologiaa käsitelleet keskusteluillat, Nylands Nationissa järjestetyt riemuhipat sekä joka toinen viikko pidetyt YK-Rendez-vous-tilaisuudet. Osa tilaisuuksista radioitiin ja niistä kirjoitettiin myös lehdissä.

Kuuluisassa vanhan ylioppilastalon valtauksessa ei YK-yhdistyksiä ollut virallisesti mukana, mutta tosiasiassa valtauksesta tiedettiin jo etukäteen ja mukana tapahtumassa oli muutamia YK-aktivisteja. Esimerkkinä heistä mainittakoon vaikkapa Heikki Laavola ja Liisa Manninen. On tosin muistettava, että moni YK-yhdistysläinen toimi samaan aikaan aktiivisesti myös muissa aikakauden nuorisoliikkeissä, kuten Sadankomiteassa ja puolueiden nuorisojärjestöissä.

Radikalisoitumisen ilmapiiri

Vielä 1960-luvun puolessa välissä nuorten poliittista kiinnostusta ja suuntautuneisuutta voitiin luonnehtia yleisvasemmistolaiseksi, mutta vuosikymmenen loppua lähestyttäessä alkoivat ryhmät eriytyä toisistaan. Erimielisyyksiä syntyi esimerkiksi siitä, tulisiko aseiden käyttöä kansallisissa vapaustaisteluissa kannattaa ja olivatko kaikki keinot sallittuja rauhantyössä.

Yleisesti ottaen YK:hon alettiin suhtautua nyt kriittisemmin ja YK-järjestelmän katsottiin suosivan suurvaltoja kehitysmaiden kustannuksella. Vuosikymmenen lopulla tultiin siihen johtopäätökseen, ettei YK:lla ole todellista merkitystä.

Tiukkenevat leirien väliset erot tulivat esiin myös Helsingin opiskelijain YK-yhdistyksessä, jossa eri poliittisia näkemyksiä edustavat keskustelivat kiivaasti esimerkiksi luennoitsijoiden valinnasta. Oli olemassa tietynlainen hienoinen ristiriita puolueihmisten ja kansainvälisesti suuntautuneiden ihmisten välillä. Toiminnassa otettiin askeleita uuteen, kantaaottavampaan suuntaan samalla lailla kuin liittotasollakin.

Vuonna 1968 Helsingin paikallisyhdistys järjesti ”anti-imperialistiset bileet”, joissa tanssimusiikin ohella soitettiin vallankumouslauluja. Yhdistyksen keskustelutilaisuuksissa esitettiin myös voimakasta kritiikkiä niin YK:n valtarakenteita kuin kehityspolitiikkaakin kohtaan.

Vuosikymmenen viimeinen hallitus vuonna 1969 kuitenkin muutti yhdistyksen linjaa jälleen puolueettomammaksi. Toimintakertomuksessa muuan muassa kerrotaan yhdistyksen päättäväisesti sanoutuneen irti puolueelliseksi leimatusta Vietnamin solidaarisuustapaamisesta Helsingissä.

Yleisesti ottaen YK-yhdistyksen politisoituminen oli vähäisempää kuin keskimäärin opiskelijajärjestöissä 1960-luvun lopulla. Opiskelijoiden YK-järjestöjen ympäri Suomea sanottiin jopa joutuneen irralleen muista opiskelijajärjestöistä ja toiminnan lähes tyrehtyneen vuosikymmenen loppupuolella. Tämän ajateltiin johtuneen näiden kyvyttömyydestä vastata puoluepoliittisten opiskelijajärjestöjen esiintuomiin ideologisiin haasteisiin.

1970-luku

Uusi alku

70-luvun ensimmäiset vuodet olivat hiljaista aikaa Helsingin opiskelijain YK-yhdistyksen toiminnassa. Vuosien 1970-1972 välisenä aikana järjestettiin ainoastaan kaksi keskustelutilaisuutta: keväällä 1971 rauhanturvajoukoista ja samana syksynä Kiinan YK-jäsenyydestä. Lisäksi tehtiin julkilausumia ja vetoomuksia. Vuoden 1972 syksyllä toiminta virisi kunnolla uudelleen, mutta suunnitellut tulokset alkoivat näkyä vasta kauden 1973 puolella.

Yhdistyksen niukka talous rajoitti toimintaa aluksi. Kahdelta kannatusjäseneltä ja 30:ltä viiden markan jäsenmaksun maksaneelta jäseneltä kerätyillä varoilla jäsenkirjeiden lähettäminen 160:lle oli hankalaa ja tilaisuuksien järjestäminen mahdotonta. Yhdistyksen jäsenet osallistuivat kuitenkin muiden järjestämiin tilaisuuksiin ja kursseille Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 1974 taloustilanne helpotti HYYltä saadun toiminta-avustuksen myötä. Vuonna 1977 HOYKY sai kauan toivotun toimistotilan Uuden Ylioppilastalon C-rapusta.

Toimintamuodot alkoivat vakiintua vuosikymmenen loppua kohden alun hiljaiselon jälkeen. Vuoden 1974 vuosikertomuksessa julistettiin jälleen poliittista sitoutumattomuutta seuraavasti: ”…nykyisenä separatistisena ja ylipolitisoituneena aikana tarvitaan sellaista kokoavaa ja yleispoliittista tekijää – opiskelijoidenkin piirissä – joka yhdistää YK-ajatusta ja maailmanrauhaa kannattavat yksityiset ja yhteisöt.” Ajan taistolaisuushengestä huolimatta ei yhdistyksen sisällä ilmeisesti esiintynyt poliittista kilpailua 70-luvullakaan.

Järjestökontakteja ja kansainvälistä yhteistyötä

Opiskelijoiden YK-liiton toiminta lakkautettiin vuosiksi 1974-1976. Tähän oli johtanut toiminnan supistuminen, sekä muun muassa Rauhanpuolustajien vaikutuksen kasvaminen. Suomen YK-liitto olikin 70-luvun alussa yhdistyksen ainoita järjestökontakteja. HOYKYläisiä osallistui liiton järjestämiin tilaisuuksiin ja sen tiloja saatiin käyttää toimistotöihin ennen omien tilojen saamista. Vuonna 1973 YK-liiton hallituksen vaalitoimikuntaan valittiin HOYKYn edustaja, Kimmo Kiljunen.

SOYKL:n toiminnan viritessä uudelleen myös suhteita muihin järjestöihin kehitettiin, esimerkiksi Suomessa toimivien ulkomaalaisia opiskelijoita edustavien järjestöjen kanssa järjestettiin tapahtumia ja otettiin yhteyttä muihin opiskelijoiden YK-yhdistyksiin Suomessa ja ulkomailla. Eri yliopistopaikkakuntien YK-yhdistysten yhteistyö käynnistyi uudestaan.

70-luvulla käytiin myös ahkerasti ulkomailla seminaareissa ja kokouksissa, ja esimerkiksi Ruotsin Kungälvessä järjestettyihin Pohjoismaisen YK-liiton seminaareihin lähti useana vuonna HOYKYn edustaja.

70-luvun loppupuolella yritettiin myös muodostaa yhteyksiä ulkomaille muun muassa Budapestin Eötvös Lorand -yliopiston UNESCO-yhdistykseen, Krakovan opiskelijain YK-yhdistykseen, Ruotsin opiskelijoiden YK-liittoon sekä Uppsalan ja Tukholman paikallisyhdistyksiin. Krakovasta saatiin vieraita vuonna 1976. Unkarissa vierailtiin keväällä 1978, mutta vastavierailu ja suunniteltu sopimus yhdistysten välille jäi toteutumatta. Samaisena vuonna Uppsalasta ja Krakovasta vastaanotettiin vierailijoita.

Toiminta kotimaassa

Toimintamuotoina olivat teemaillat, opintopiirit, kannanotot, ekskursiot, keräykset, illanvietot ja yleisesti YK-asioista tiedottaminen.

Syksyllä 1975 yhdistys julkaisi ensimmäisen numeron jäsenlehti Rykäyksestä, mutta jo seuraavana vuonna lehteä alettiin julkaista yhdessä muiden opiskelijain YK-yhdistysten kanssa ja lopulta lehti siirtyi kattojärjestölle SOYKL:lle.

Kun yhdistys sai oman toimiston, alettiin myös pitää päivystystä kerran viikossa. Ekskursiosta ulkoministeriöön muodostui jokavuotinen perinne. Eräs yhdistyksen toimintamuodoista oli vielä 1970-luvulla niin sanotut julkilausumat. Tällaisia yhdistyksen virallisia kannanottoja annettiin esimerkiksi keväällä 1973 Lähi-idän kriisistä, syksyllä 1975 Espanjan pääministerille koskien tämän yleisen oikeuskäytännön vastaisten tuomioiden toimeenpanoa, sekä vuonna 1976 yliopiston kanslerille kehitysmaista tulleiden opiskelijoiden asemasta.

Vuonna 1978 toteutettiin ensimmäinen kouluprojekti. Vierailuilla helsinkiläisissä lukioissa kerrottiin maailman ongelmista, YK-yhdistysten toiminnasta sekä kannustettiin perustamaan opintokerhoja.

1980-luku

1980-luvulla vaikutti voimakas rauhanliike, etenkin vuosikymmenen alussa. Yksi Yhdistyneiden Kansakuntien päätavoitteesta on ollut rauhan säilyttäminen maailmassa, mikä näkyi HOYKYn toiminnassa läpi 1980-luvun. Toimintaperiaatteena yhdistyksellä oli toimia opiskelevan nuorison keskustelufoorumina.

Kiistoja YK:n sisällä

Yhdysvallat alkoi suhtautua yhä kriittisemmin YK:hon kehitysmaiden ja sitoutumattomien maiden politiikan johdosta. Yleiskokouksissa ja turvallisuusneuvostossa Yhdysvallat alkoi jäädä yksin. Näin se erkaantui maailmanjärjestöstä, sillä se ei enää pystynyt saamaan omia tavoitteitaan läpi. Yhdysvallat ei tarvinnut enää YK:ta. Kuitenkaan mikään muu valtio ei täyttänyt suurvallan tyhjiötä. Sen sijaan syntyi uusia alueellisia voimakeskuksia, kuten Intia ja Japani, jotka käyttivät YK:ta ulkopolitiikkansa foorumina. Uudet maat alkoivat esittää toivomuksia turvallisuusneuvoston pysyvästä jäsenyydestä, ja poliittisten kiistakysymysten takia sosiaalisen kehityksen ulottuvuus jäi varjoon.

Opiskelijat tavoitteiden edistäjinä

HOYKYn toiminnan pääpaino 1980-luvulla oli ennen kaikkea kansainvälisissä kontakteissa, kehitysyhteistyössä ja aseistariisunnassa. Yhdistys toimi tiiviissä yhteistyössä kattojärjestöidensä SOYKL:n ja ISMUNin kanssa, millä se edesauttoi yhdistyksen jäsenten osallistumista muun muassa erilaisiin kansainvälisiin seminaareihin.

Kansainvälinen yhteistyö syveni myös muun muassa Tukholman YK-yhdistyksen ja Puolan Opiskelijain YK-liiton kanssa – vierailuja tehtiin näihin säännöllisesti.

HOYKYstä tuli HYKY

Vuonna 1986 yhdistyksen nimilyhennys muutettiin helpommin äännettäväksi HYKYksi. Samana vuonna HYKY alkoi toimittaa SOYKL:n kanssa Sininen planeetta -jäsenlehteä, joka osoittautui menestyksekkääksi hankkeeksi.

Toiminta kotimaassa

HYKYn kansainvälisyyskasvatusryhmä piti säännöllisesti Helsingin kouluissa erilaisia tunteja, seminaareja, elokuvailtoja ja esitelmiä, joiden aiheina olivat kansainvälisyys, kehitysyhteistyö ja rauha. Näin yritettiin levittää tietoisuutta YK:n tavoitteista myös nuoremmassa sukupolvessa. HYKY osallistui myös aktiivisesti prosenttiliikkeeseen järjestämällä aiheesta seminaareja. Prosenttiliikkeen tavoitteena on ollut nostaa Suomen kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Yhdistyksen toimintaan vakiintuivat myös opintopiirit, joiden aiheina olivat Sambia, Bolivia ja muut kehitysmaat. Aseistariisunta keräsi yleisöä myös muutaman kerran. HYKY toimi aktiivisesti erilaisissa avustuksissa ja varainkeruissa kehitysmaiden hyväksi, mistä muodostuikin yhdistyksen tärkeä toiminta-alue. Esimerkiksi Wanhan joulumyyjäisiin osallistumisesta tuli perinteinen tapahtuma hykyläisille. Vuoden 1984 alkusyksystä HYKY sai Pelastakaa Lapset ry:n kautta kummilapseksi intialaisen tytön Rajiya Begumia (s. 21.8.1975), jonka hyväksi järjestettiin lukuisia tapahtumia.

Teemaillat muun muassa Kiinasta ja Intiasta lisäsivät yhdistyksen perehtymistä erilaisten maiden kulttuureihin. Useat ekskursiot eri puolille Suomea lisäsivät tietoisuutta muista järjestöistä.

Vuonna 1988 HYKY vieraili sekä PLO:n toimistossa että Israelin Suurlähetystössä kuunnellakseen molempia osapuolia näiden ajankohtaisesta tilanteesta. YK:n päivänä 24.10. HYKY osallistui perinteisesti rauhanmarssiin.

1990-luku

Yksi merkittävimmistä YK:n kokouksista ja käännekohtia globaalissa ympäristöpolitiikassa 90-luvulla oli Ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa vuonna 1992. HYKY huomioi teeman osallistumalla SYKLIn (ent. SOYKL) järjestämään samoja aiheita käsittelevään ympäristöseminaariin Turussa vuonna 1991.

Toiminnan aktiivisuus

Aktiivisten hykyläisten määrä vaihteli vuosikymmenen aikana. Vilkkain vuosi kokouksissa käyneiden määrän mukaan oli selvästi vuosi 1994, jolloin osallistujamäärä oli yli kymmenen lähes joka kokouksessa. Kokouksia pidettiin jopa kaksi kertaa kuukaudessa kesäkuukausia lukuun ottamatta. Vuosikymmenen loppua kohden yhdistyksen aktiivisuus väheni huomattavasti.

Huippukokouksia ja mallikokouksi

Vuonna 1995 HYKYn jäseniä osallistui Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen huippukokoukseen sekä yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehyvaliokunnan kanssa Pekingin naisten asemaa käsittelevään huippukokoukseen. Habitat II -huippukokoukseen HYKY osallistui yhteistyössä SYKLIn kanssa. Yhdistyksessä aktiivisena jäsenenä vuosina 1994-1995 toimineen Maija Airaksen mukaan hykyläisten suuri aktiivisten määrä 90-luvun puolivälissä johtuikin muun muassa YK:n näkyvyydestä huippukokouksien muodossa.

Hykyläiset osallistuivat mallikokouksiin vuosina 1994 ja 1999 Tukholmassa, sekä vuosina 1997 ja 1999 Wienissä. Myös Haagissa oli HYKYn edustajia mukana vuonna 1993. Yleensä näihin mallikokouksiin osallistui 2-4 yhdistyksen jäsentä. YK-mallikokoukset ovat eräänlaisia roolipelejä, joissa osallistujat edustavat eri maiden edustajia ja joissa jäljitellään jonkun YK:n elimen kuten turvallisuusneuvoston kokoustekniikkaa.

Kasvatusta kansainvälisyyteen

Yksi kotimaisen toiminnan painopisteitä vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla oli kansainvälisyyskasvatuksen antaminen kouluissa. Kouluissa vierailemisen perinne oli yhdistyksessä aloitettu jo 1970-luvulla. Pääkaupunkiseudun ala- ja yläasteilla käytiin pitämässä kansainvälisyyttä koskevia aamunavauksia sekä YK:ta ja kehitysmaita käsitteleviä oppitunteja. Vuoden 1991 syksyllä yhdistys vieraili lähes kymmenessä peruskoulussa. Muutamana vuotena yhdistys käytti Suomen Pakolaisavun materiaalia keskittyen pakolaiskysymyksiin Suomessa ja maailmalla. Vuonna 1995 yhdistys järjesti yläasteikäisille suvaitsevuusaiheisen ainekirjoituskilpailun, jossa nuoret saivat kirjoittaa erilaisuudesta.

Euroopan Unioni

Kysymykset Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin kiinnostivat HYKYä 1990-luvun alkupuolella. Vuonna 1990 yhdistys vieraili Ranskan, Saksan liittotasavallan ja Yhdysvaltain suurlähetystöissä kuulemassa kyseisten maiden edustajien mielipiteitä maansa suhtautumisesta Euroopan integraatioon ja lisäksi keväällä jatkettiin edellisenä syksynä aloitettua Eurooppa-opintopiiriä.

KV-avustuskohteet

Pitkäjänteisyys on avainsana kehitysyhteistyöprojekteissa, mikä näkyi muun muassa HYKYn kummilapsitoiminnassa 80- ja 90-luvuilla. HYKY oli tukenut Pelastakaa Lapset -järjestön kummilapsiprojektia jo vuodesta 1984 saakka avustamalla intialaista kummilastaan Rajiya Begumia. 1990-luvun ensimmäisen neljän vuoden aikana yhdistys jatkoi kummilapsensa koulutuksen tukemista säännöllisillä raha-avustuksilla. Kyseinen projekti päättyi, kun kummilapsi valmistui räätäliksi. Seuraavan kummilapsen yhdistys sai Keniasta.

HYKY oli vuosien 1990-1993 välisenä aikana mukana Unicefin koordinoimassa Nigerian kyläprojektissa, jossa yhdistyksen tehtäväksi tuli rahoittaa koulurakennusta. Nigerian jälkeen tärkein kehitysyhteistyöprojekti vuoteen 1995 saakka oli Kantturaprojekti Ugandassa, mikä toteutettiin yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin ja Ugandan Punaisen Ristin kanssa. Projektissa oli tarkoituksena kerättyjen varojen turvin lahjoittaa lehmiä köyhille yksinhuoltajaäideille Ugandassa. Varoja kerättiin bileiden ja kehy-aterioiden avulla.

Ugandan projektin jälkeen HYKY jatkoi yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin kanssa ja alkoi kerätä varoja Ecuadorissa sijaitsevan Pisicazin kaupungin terveyskeskuksen varustamisen hyväksi.

2000-luvun alku

Helsingin nuorten ja opiskelijoiden YK-yhdistyksen toiminnassa korostuivat 2000-luvun alussa ennen kaikkea kansainvälisyys sekä YK-tietoisuuden aktiivinen levittäminen. Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä tehtiin tunnetuksi opintotoiminnan, seminaarien ja keskustelutilaisuuksien avulla, ja tavoitteita pyrittiin toteuttamaan yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tärkeä toimintaperiaate on ollut ajatus globaalista yhteisvastuusta, jota on toteutettu erilaisten hyväntekeväisyysprojektien ja yleisen kehitysyhteistyöhön innostamisen kautta.

Yhdistyksen käytännön toiminta on ollut monipuolista, vaikkakin jäsenistön vaihtuvuudesta johtuen selkeän profiilin luominen on toisinaan tuottanut hieman ongelmia. Jatkuvuutta on kuitenkin tuonut se, että yhdistyksen ajamat arvot eivät ole muuttuneet, vaikka jokainen hallitus on toki rakentanut hieman omaa linjaansa.

Yhteistyö lähialueilla

Yhteyksiä etenkin Venäjälle ja Baltian maihin kehitettiin vuosikymmenen alkupuolella. Vuonna 2000 YK-yhdistysläiset vierailivat Pietarissa ja loivat kontakteja paikalliseen opiskelijoiden YK-yhdistykseen. Vastavierailullaan Helsinkiin pietarilaiset puolestaan tutustuivat HYKYn ja kattojärjestö SYKLIn (entinen SOYKL) toimintaan. HYKY osallistui myös Murmansk-projektiin ja vuonna 2001 yhdistyksen jäsen Sari Seppänen matkusti Murmanskiin projektin tiimoilta järjestetylle leirille.

Eeva Sallisen puheenjohtajakaudella vuonna 2001 Helsingin yliopiston venäjänkielisille opiskelijoille järjestettiin iltamat, joissa innokas osanottajajoukko keskusteli kulttuurisesta kanssakäymisestä. Myös Tuula Pirisen puheenjohtajakaudella vuonna 2002 nostettiin esiin pyrkimys laajentaa yhdistyksen toimintaa yliopiston ulkomaalaisyhteisön keskuuteen.

Marraskuussa 2001 hykyläiset tekivät matkan Tallinnaan. Siellä paitsi keskusteltiin Tarton yliopiston YK-yhdistyksen edustajien kanssa heidän mallikokouksen järjestämissuunnitelmistaan, myös vierailtiin kahdessa paikallisessa hyväntekeväisyysjärjestössä. Yhteyksiä Viroon pidettiin yllä jatkuvasti 2000-luvun alkuvuosina ja HYKY tarjosi apuaan muun muassa mallikokouksen organisoimisessa.

Yhdistys jatkoi myös pietarilaisen kummilapsensa Julia Medlenevan tukemista rahallisesti aina vuoden 2003 puoleen väliin saakka, jolloin täysi-ikäinen Julia muutti pois lastenkodista. Vuonna 2003 joukko hykyläisiä matkusti Pelastakaa Lapset ry:n ryhmän mukana Pietariin ja tutustui siellä lastenkotiin ja HYKYn kummilapseen Juliaan.

Ekskursioita ja muuta kotimaan toimintaa

Hykyläiset vierailivat 2000-luvun alkuvuosina sangen aktiivisesti eri kansalaisjärjestöissä ja muissa kiinnostavissa kohteissa. Ekskursioita tehtiin esimerkiksi Katajanokalla sijaitsevaan YK-yliopistoon eli Wider-instituuttiin, Reilun kaupan edistämisyhdistykseen, Unifemiin, Juutalaiseen seurakuntaan, Kehitysyhteistyön Palvelukeskukseen ja Ulkoministeriöön. Yhdistys myös osallistui perinteidensä mukaan lähes joka vuosi yliopiston avajaiskarnevaaleihin, SPR:n nälkäpäiväkeräykseen ja Naisten kymppiin, jossa oltiin mukana tukemassa Unicefin toimintaa.

Eritrea-projekti

Vuosina 2003 ja 2004 yhdistys osallistui Turun YK-yhdistyksen koordinoimaan Eritrea-projektiin. Hykyläisiä kiersi pääkaupunkiseudun ala-asteilla keräämässä käytettyjä koulutarvikkeita pienen Amadirin kyläkouluun. Suomessa ala-asteiden oppilaille kerrottiin samalla Eritrean maantieteestä ja kulttuurista. Kuljetusyhtiö TNT Suomi Oy osallistui kampanjaan tarjoamalla monta sataa kiloa painavan avustuslähetyksen kuljetuksen Eritreaan.

Seminaareja ja opintopiirejä

Erilaiset seminaarit ja asiantuntijavierailut ovat aina olleet merkittävä osa HYKYn toimintaa. 2000-luvun alussa järjestettiin tilaisuuksia esimerkiksi YK:hon työllistymisestä, kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä, orjuudesta sekä mallikokouksiin osallistumisesta. Yhdistys on vastaanottanut asiantuntijavieraita aina Zimbabwesta saakka.

Vuosien 2003-2005 aikana yhdistys järjesti opintopiirejä, joissa asiantuntijat alustivat keskustelua muun muassa YK:n vuosituhattavoitteista, joihin kuuluu esimerkiksi köyhyyden puolittaminen ja naisten aseman parantaminen vuoteen 2015 mennessä. Myös muiden järjestöjen tai yhteisöjen projekteihin pyrittiin osallistumaan aktiivisesti. Esimerkiksi vuonna 20002 YK:n päivänä yhdistys osallistui Unicefin kampanjaan, jolla tuettiin nepalilaisten tyttöjen koulunkäyntiä.

Yhdistyksen määritellessä tavoitteitaan ja rooliaan on tahdottu painottaa ennen muuta positiivisten muutosten aikaansaamista yhteiskunnassa, nuorten osallistumista sekä YK:n edustamien arvojen jatkuvaa esilläpitoa ja levittämistä. HYKYn toiminta oli tasaisen vireää koko 2000-luvun alkupuolen ja uusia aktiiveja tuli jatkuvasti mukaan yhdistykseen. Kehitys on jatkunut samansuuntaisena myös vuosikymmenen loppupuoliskolla, mutta siitä enemmän seuraavassa historiikissa. Joka tapauksessa HYKYlle voi ennustaa varsin valoisaa tulevaisuutta globalisoituvassa yhteiskunnassamme.