Hyky maailmalla: YK-nuorisodelegaatin kokemuksia tänään 76 vuotta täyttävästä YK:sta

Hyky maailmalla -blogisarja seuraa hykyläisten matkaa kansainvälisillä areenoilla. Kokoamme yhteen terveisiä ympäri maailmaa niin nykyisiltä kuin entisiltä jäseniltä. Istu alas ja nauti matkasta!

YK:n päivänä, eli tänään 24. lokakuuta tulee kutakuinkin vuosi siitä, kun Helsingin YK-nuorten sidosryhmävastaava Katri Leppälaakso otti askeleen tuntemattomaan, ja haki Suomen YK-nuorisodelegaatiksi. Hakeminen nuorisodelegaatiksi tuntui osin luonnolliselta ratkaisulta — olihan Katri ollut mukana Hykyn toiminnassa jo useamman vuoden ajan ja ura YK:ssa kiinnosti. Hakeminen nuorisodelegaatiksi ei ollut kuitenkaan mikään itsestäänselvyys. Tässä blogissa Katri jakaa ajatuksiaan nuorten asemasta 76 vuotta täyttävässä YK:ssa ja pohtii, miten YK-nuorisodelegaattina toimiminen on vastannut hänen odotuksiaan.

Muistan, että olin haaveillut YK-nuorisodelegaatiksi hakemista silloin, kun aloitin opinnot yliopistossa vuonna 2018. Saman vuoden syksyllä lähdin mukaan myös Hykyn toimintaan, jonka kautta päädyin tekemään jonkin verran yhteistyötä aiempien YK-nuorisodelegaattien kanssa. Tämän ansiosta olin lopulta aika hyvin perillä siitä, mitä kaikkea YK-nuorisodelegaattien toimenkuvaan kuului. Parin vuoden aikana YK-nuorisodelegaatiksi hakeminen oli kuitenkin osin väistynyt mielestäni. Kun viime syksynä haku nuorisodelegaatiksi jälleen aukesi, yllätyin hieman itsekin, kun havahduin siihen, että olin tullut valituksi Suomen uudeksi YK-nuorisodelegaatiksi.

Hakeminen YK-nuorisodelegaatiksi ei ollut itsestään selvää

Syitä olla aluksi hakematta YK-nuorisodelegaatiksi oli varmasti monia. Olin tehnyt jo useamman vuoden ajan jonkin verran palkatonta työtä järjestöissä ja vapaaehtoisena, joten palkattomaan työhön sitoutuminen toistamiseen kahdeksi vuodeksi tuntui huonolta ajatukselta. Olin kuullut aiemmilta YK-nuorisodelegaateilta tehtävän olevan paikoin vaativaa ja aikaa vievää. Epäilin omia kykyjäni, ja ennen kaikkea omaa jaksamistani selviytyä kahden vuoden pituisesta pestistä. Epävarmuuteen vaikutti myös se, että tiesin minusta tulevan niin sanottu “pandemia-ajan delegaatti”. Kansainvälinen YK-nuorisodelegaattitoiminta oli kärsinyt paljon koronan johdosta ja olisi hyvin epätodennäköistä, että pääsisin matkustamaan YK:n päämajaan New Yorkiin, ainakaan vuoden 2021 aikana. Jo pelkästään opiskeleminen etänä oli aiheuttanut minulle paljon haasteita viimeisen vuoden aikana. Miten siis pitkät kokoukset onnistuisivat läppärin ääressä?

Luulen, että vahvistus hakea YK-nuorisodelegaatiksi tuli lopulta, kun juttelin silloisen nuorisodelegaatin, ja nykyisen delegaattiparini Yuri Birjulinin kanssa. Tuon keskustelun jälkeen tajusin, että nuorisodelegaatin ei tarvitse olla mikään YK-ekspertti, sillä tehtävässä keskeisenä tarkoituksena on oppia. Kenellä tahansa hykyläisellä olisi varmasti rahkeita toimia delegaattina. Koska työ perustuu vapaaehtoisuuteen, olisi paljon myös itsestä kiinni, paljonko siihen haluaa käyttää aikaa, ja mihin suuntaan viedä pestiä. Olin jo pienenä haaveillut työskentelemisestä YK:ssa, ja tämä olisi hyvä mahdollisuus kokeilla, olisiko työ lainkaan sellaista, mitä olin kuvitellut.

Onnistumisen tunteita YK-nuorisodelegaattina

Nyt kun olen toiminut miltei vuoden ajan YK-nuorisodelegaattina, olen päässyt aika hyvin jyvälle siitä, millaisia ruusuja ja risuja tehtävään liittyy. Yksi näkyvä osa YK-nuorisodelegaatin tehtävää on puheenvuoron pitäminen syksyisin YK:n yleiskokouksessa (UNGA) ja keväisin YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnassa (CSocD). Vaikka pääseminen New Yorkiin olisi tehnyt puheen pitämisestä varmastikin juhlallisempaa, oli puheen kuvaamisesta etukäteen Suomesta käsin myös etua. Luulen, että olisin jännittänyt puheen pitämistä paikan päällä niin paljon, että en olisi voinut välttämättä nauttia tilanteesta. Keväällä sain mahdollisuuden harjoitella puhetta CSocD:hen muutaman kerran kameroiden edessä, ja lopulta niistä paras versio lähetettiin New Yorkiin. Nyt kun kuvasimme puheen yleiskokoukseen, stressasin asiaa jo huomattavasti vähemmän. Vaikka puhe ei mennytkään aivan kuten olin toivonut, en ottanut asiaa enää niin vakavasti.

Mielestäni ehdottomasti kiinnostavinta tehtävässä ovat olleet YK:n nuorisopäätöslauselman neuvottelut. Päätöslauselmat ovat lausuntoja YK:n elinten tahdosta, joka muodostetaan neuvotteluissa. Näihin osallistuvat kaikki kyseisestä päätöslauselmasta kiinnostuneet jäsenmaat. Vaikka ainoastaan YK:n turvallisuusneuvoston (UNSC) päätöslauselmat ovat sitovia, ovat myös esimerkiksi YK:n yleiskokouksen aikana neuvoteltavat päätöslauselmat tärkeitä asiakirjoja YK:n suunnan määrittämisessä. Aivan kuten kaverisuhteissa, ei myöskään kansainvälisissä suhteissa haluta yleensä jäädä ulkopuolelle tai saada “häirikkövaltion” leimaa. Tätä todistaa myös se, että neuvottelut maiden välillä kestävät useita viikkoja. YK:n yleiskokous käy aktiivisena itse asiassa koko syksyn, ei siis muutamaa viikkoa, kuten voisi luulla mediassa olevien uutisten perusteella.

Tämä vuosi on ollut erityisen kiinnostava Suomen YK-nuorisodelegaateille siinä mielessä, että olemme päässeet tekemään päätöslauselman luonnokseen omia ehdotuksia. Itse asiassa neuvottelemme Yurin kanssa koko nuorisopäätöslauselman Suomen puolesta. Olen päässyt harjoittelemaan suullista argumentoimista englanniksi, joka on ollut minulle todella tervetullut taito. Argumentoiminen YK:ssa poikkeaa hieman siitä, mihin olen tottunut yliopistossa. Omien argumenttien tukena voi toki käyttää esimerkiksi YK:n tutkimuksia, mutta usein painavampi painoarvo on YK:n dokumenteilla, kuten aiemmilla päätöslauselmilla ja julistuksilla. Oli palkitsevaa nähdä, että viime keväänä minun ja Yurin tekemät ehdotukset päätyivät lopulta valmiiseen päätöslauselmaan. Se on tavoitteemme toki myös tämän syksyn neuvotteluissa.

Nimenomaan päätöslauselman neuvottelut ovat opettaneet minulle eniten siitä, millaiset asiat YK:n jäsenmaita tällä hetkellä puhuttavat ja millainen dynamiikka eri jäsenmaiden välillä on. Yhteiskunnallista keskustelua seuraavalle ei tule varmaankaan yllätyksenä, että tällä hetkellä vääntöä syntyy nuorten ihmisoikeuksista, kuten siitä, miten puhutaan sateenkaarinuorista — tai puhutaanko ollenkaan. Myös keskustelu seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, erityisesti koskien seksuaalikasvatusta ja nuorten naisten ja tyttöjen oikeutta aborttiin aiheuttavat joissakin jäsenmaissa vastalauseita. Valitettavasti, myös nuorten oikeus olla mukana ilmastonmuutosta ja luontokatoa koskevassa päätöksenteossa on jatkuvana kiistelyn kohteena. Neuvottelut ovat avanneet minulle hyvin sellaisten maiden politiikkaa, jotka ovat olleet minulle aiemmin melko tuntemattomia.

Nuorena ei ole YK:ssa aina helppoa 

Valitettavasti olen kokenut YK-nuorisodelegaattina monesti myös turhautuneisuutta. Tämä liittyy vahvasti siihen, millainen asema nuorilla on YK-järjestelmässä ja muutenkin yhteiskunnassa. Vaikka on selvää, että nuoret eivät muodosta mitään yhtenäistä ryhmää, aiheuttaa jo pelkkä nuoret-määritelmän puuttuminen YK:ssa toistuvasti haasteita nuorten oikeuksien näkökulmasta. Esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa nuoret määritellään 15-24-vuotiaiksi, kun taas esimerkiksi turvallisuusneuvoston nuoria koskevassa 2250-päätöslauselmassa heidät määritellään 18-29-vuotiaiksi. Määritelmää monimutkaistaa vielä se, että kaikilla jäsenmailla on omat lainsäädännölliset määritelmänsä nuorille. Nuorille ei haluta myöntää samanlaista erityisasemaa kuin lapsille, jotka on turvattu YK:n lasten oikeuksien julistuksessa. Toisaalta nuorille ei haluta myöskään antaa täysin samanlaisia poliittisia oikeuksia kuin aikuisille (tai valtioille) — ja etenkään, jos puhutaan alaikäisistä nuorista.

Kokemusteni perusteella nuoria koskevia asioita ei myöskään aina koordinoida YK:ssa parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä nuorisoasioita käsitellään useammassa eri YK-elimessä ja -järjestössä, mikä välillä osaltaan monimutkaistaa viestintää toimijoiden välillä. Joitakin nuorten asioita edistetään esimerkiksi YK:n nuorisoedustajan (UN Youth Envoy) toimistossa, jonka toiminta nojaa pelkästään ulkopuolisten lahjoitusten varassa. YK:lla ei ole myöskään mitään varsinaista nuorten asioihin keskittyvää erityisjärjestöä, kuten esimerkiksi naisilla ja lapsilla. Ensimmäinen YK:n nuorisostrategiakin on laadittu vasta muutama vuosi sitten. YK:n pääsihteeri António Guterres on ehdottanut uuden nuorten asioihin keskittyvän nuorisotoimiston perustamista, mutta nähtäväksi jää, milloin tämä tulee tapahtumaan käytännössä.

Nuorten asioiden koordinointiin liittyvät haasteet näkyvät keskeisesti myös kansainvälisessä YK-nuorisodelegaattiohjelmassa. Ohjelmaa hoitaa tällä hetkellä YK:n pääsihteeristön taloudellisten ja sosiaalisten asiain osasto (UNDESA), mutta keskeisiä toimijoita nuorisodelegaateille ovat myös alueelliset ja kansalliset YK-edustustot sekä ministeriöt. Usein viestintä näiden tahojen välillä on heikkoa, jolloin tieto esimerkiksi kokouksista saattaa tulla pahimmassa tapauksessa tunnin varoitusajalla. Nuoret ovat olleet melko yhtämielisiä siitä, että ohjelma on huonosti resursoitu. Monet ovat myös pistäneet merkille, että usein nuorisodelegaattien

läsnäololla on lähinnä symbolinen merkitys: näyttää hyvältä, kun nuoret ovat nimellisesti mukana YK:n toiminnassa. Delegaattitoiminnan vaikuttavuuden turvaaminen tai sen kehittäminen ei kuitenkaan tunnu olevan kenenkään vastuulla.

YK-nuorisodelegaattien osallistumismahdollisuudet YK:ssa vaihtelevat myös merkittävästi riippuen siitä, mitä jäsenmaata he edustavat. Joissakin maissa YK-nuorisodelegaateille maksetaan esimerkiksi palkkaa, jota on pidetty lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Näin tehtävään hakeutuminen ei ole riippuvainen nuoren taloudellisesta asemasta. Suomessa palkkaa ei tästä huolimatta makseta. Toisaalta se, että Suomi on antanut nuorisodelegaateilleen mandaatin hoitaa neuvottelut puolestaan on globaalissa kontekstissa harvinaista herkkua. Tällä hetkellä ylipäänsä vain osalla jäsenmaista on omat nuorisodelegaattinsa. Tänä vuonna YK-nuorisodelegaatit ovatkin puhuneet paljon siitä, miten purkaa Euroopan dominanssia ja tehdä ohjelmasta moninaisempi.

Olenko tyytyväinen, että hain YK-nuorisodelegaatiksi?

Tätä minulta kysytään usein. Sellaisina päivinä, joina olen onnistunut puolustamaan minulle tärkeitä asioita ja saanut kannustavia kommentteja muilta, olen todella tyytyväinen. Joinakin päivinä huomaan sen sijaan olevani todella väsynyt ja suorastaan kyllästynyt kaikkeen. Hyvin usein tämä johtuu nimenomaan siitä, että jokin YK-nuorisodelegaattitoiminnan tai nuorisoasioiden koordinoimisessa on mennyt pieleen kansainvälisellä tai kansallisella tasolla. YK-nuorisodelegaattina olen ymmärtänyt, että YK:n kokoisessa järjestelmässä ne asiat, joiden toivoisi sujuvan mutkattomasti etenevät tavallisesti hitaasti. Vastoin ne asiat, joiden kanssa toivoisi järjestelmällisyyttä, saattavat tapahtua hyvin nopeasti ja hektisissä olosuhteissa. Tähän totutteleminen saattaa viedä hieman aikaa.

Lopulta ei tulisi kuitenkaan oikeastaan kysyä sitä, olenko tyytyväinen päätökseeni hakea YK-nuorisodelegaatiksi. Kuten esimerkiksi ilmastoaktivistin, ei myöskään nuorisodelegaatin tarvitse olla aina tyytyväinen siihen, miten asioita järjestelmällisellä tasolla hoidetaan. On kuitenkin hienoa, jos lähtee edistämään itselleen tärkeitä asioita, oli keino sitten tähän mitä tahansa. Minulle itselleni YK-nuorisodelegaattina oleminen on ollut kaikkea muuta, kuin parrasvaloissa keikistelyä. Tehtävän kautta olen alkanut huomata uusia ongelmia, joihin minä ja muut nuorisodelegaatit ovat alkaneet puuttua.

Ongelmiin puuttuminen on myös alkanut tuottaa tulosta. Nykyään viime hetken kutsuja tulee kokouksiin yhä vähemmän. Tänä vuonna nuoria on mukana nuorisopäätöslauselman neuvotteluissa enemmän, kuin koskaan. Muutaman viikon päästä eri maiden YK-nuorisodelegaatit keskustelevat korkean tason virkahenkilöiden kanssa nuorten aseman parantamisesta YK-järjestelmässä, esimerkiksi uuden nuorisotoimiston perustamisesta. Lisäksi asiat ovat menossa parempaan suuntaan myös kansallisella tasolla. Aiemmin Suomen nuorisodelegaattitoiminnalle ei ole ollut erillistä budjettia, joka on näkynyt ohjelman vaikuttavuudessa. Nyt nuorisodelegaatit ovat saaneet Erasmus+-ohjelmasta rahoitusta vuosille 2021–2024 toiminnan kehittämiseen. 

Uskon, että nämä kehitysaskeleet tukevat tekemään toiminnasta entistäkin vaikuttavampaa ja mielekkäämpää tuleville YK-nuorisodelegaateille. Olen myös melko varma, että vuonna 2022 ovet tulevat jälleen avautumaan YK:n päämajaan New Yorkiin.

Uuden YK-nuorisodelegaatin haku alkaa lokakuun 2021 viimeisellä viikolla. Jos sinua kiinnostaa hakea ohjelmaan, ja tulla minun delegaattipariksi, pidä silmällä Nuorisodelegaattien ja Allianssin sosiaalista mediaa!

Instagram:

@nuorisodelegaatit

Facebook:

@nuorisodelegaatit

Teksti: Katri Leppälaakso

%d bloggaajaa tykkää tästä: