Mitä on Rauha?

29.09.2020

Tämän blogitekstin on kirjoittanut Helsingin YK-nuorten tiedottaja Akseli Mikkola. Blogissa käsitellään 21.9 – 27-9 järjestettyä Nuorten Rauhanviikkoa, sekä Nuorten Rauhanviikon päätösseminaarin paneelikeskustelussa esille nousseita asioita ja ilmiöitä.

Lauantaina 26.9. saatiin päätökseen Suomen YK-nuorten yhdessä paikallisjärjestöjensä ja YK-liiton kanssa järjestämä Nuorten Rauhanviikko. Seminaari huipentui Oodi-kirjastossa järjestettävään seminaariin, jossa saimme kuulla toinen toistaan vaikuttavampia puhujia. Kuulimme muun muassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön, Helsingin varapormestarin Nazima Razmyarin, EU-komissaari Jutta Urpilaisen ja YK:n Youth Envoyn Jayathma Wickramanayaken videotervehdyksen sekä upean paneelikeskustelun.

Rauha ei pelkästään tarkoita tilannetta, jossa ei ole aseellista konfliktia käynnissä. Norjalainen sosiologi Johan Galtung jakaa rauhankäsityksensä negatiiviseen ja positiiviseen rauhaan. Negatiivinen rauha on ainoastaan sotatilan poissaolo ja positiivinen rauha on sotaan johtavien rakenteellisten syiden poissaoloa, mutta Martin Luther King Jr. vie tätä eteenpäin oikeudenmukaisuuden tasolle, jossa yhtäläiset oikeudet sekä mahdollisuuksien tasa-arvo  toteutuvat. Positiivisella rauhalla viitataan yhteiskuntaan, jossa ei kukaan joudu kokemaan syrjintää, rasismia tai vihapuhetta iän, sukupuolen, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisen taustan perusteella ja antirasistista toimintaa tehdään jokapäiväisesti. 

Suomessa ei tällä hetkellä ole meneillään aseellista konfliktia ja sanotaan elettävän rauhan aikaa, mutta rakenteellinen ja arkipäiväinen rasismi näkyy edelleen Suomessa jokapäiväisenä ilmiönä. Suomalainen koulujärjestelmä ei ole tasa-arvoinen, sillä arkipäiväinen rasismi on edelleen todellisuutta ja näin ollen tasavertaiset mahdollisuudet eivät toteudu Suomessakaan. Näiden asioiden eteen on vielä tehtävä paljon töitä, jotta voidaan saavuttaa positiivinen rauhan tilanne.

Konfliktiin voi myös osallistua epäsuorasti. Suomi on myynyt ja edelleen myy aseita konfliktialueille, ja kuten Euroopan parlamentin jäsen Alviina Alametsä useaan otteeseen mainitsi, Euroopan Unioni on maailman toisiksi suurin asekauppias. Asekaupan ollessa miljardibisnestä ei tähänkään epäkohtaan puututa, vaan muualla meidän ulottumattomissamme tapahtuvien konfliktien ei ajatella vaikuttavan meihin mitenkään.

Euroopan Unioni pitää itseään pakolaiskriisin hoitajana, vaikka samanaikaisesti se tekee asekauppaa Lähi-Idässä.

Nyt käynnissä oleva uiguurimuslimien kansanmurha Xinjiangissa Kiinassa, sekä Yhdysvaltain Black Lives Matter -liike osoittavat, että suurvalta-asema antaa etuoikeuksia olla noudattamatta perusihmisoikeuksia. Näin ei kuitenkaan tulisi olla. Suurvalta-asema ei oikeuta vahingoittamaan toisen ihmisen oikeutta elää, vaan näihin rikkeisiin tulisi puuttua kansainvälisellä tasolla aktiivisesti ja tehokkaasti. On helpompaa syyttää pienempiä valtioita, joilla on huomattavasti vähemmän resursseja korjata ongelmia, kuin maailmankaupan jättiläisiä.

Kuten presidentti Halonen nosti paneelikeskustelussa esiin, äänekkäimpiä ovat ihmiset, jotka ovat menettämässä asemaansa verraten toiseen ihmisryhmään. Eivät kaikkein huonoimmassa asemassa olevat. Tämä on luonut useita populistisia liikkeitä, jotka pitävät kovaa ääntä, mutta eivät tarjoa mitään konkreettisia ratkaisuja ongelmien korjaamiseksi.

 Kuitenkin paneelista inspiroituneena, me nuoret toivottavasti pääsemme osallistumaan enemmän päätöksentekoon, sillä me nuoret olemme luomassa tulevaisuuden pohjaa. Olemme kuitenkin siirtyneet koko ajan kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Absoluuttisen köyhyyden määrä on vähentynyt, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat ainakin osittain parantuneet, joten avaimet tasa-arvoiseen maailmaan ovat käytettävissämme. Tehtävää on vielä kuitenkin enemmän jäljellä kuin sitä on tehty, mutta siitä huolimatta me voimme saavuttaa positiivisen rauhan tulevaisuudessa. Presidentti Tarja Halosen sanoin – nuorissa on tulevaisuus. 

%d bloggaajaa tykkää tästä: