Feliz Día de la Lengua Española – Hyvää espanjan kielen päivää

Päivän pähkinä: Kuinka monta sellaista maata osaat luetella, jossa espanja on virallinen kieli?

Tänään 23. huhtikuuta vietetään YK:n kansainvälistä espanjan kielen päivää. Englanti, ranska, espanja, arabia, kiina ja venäjä ovat kaikki YK:n virallisia kieliä, ja jokaiselle näistä löytyy YK:n kalenterista oma juhlapäivä. Itse asiassa 23. huhtikuuta vietetään myös englannin kielen päivää. Tämä espanjan ja englannin yhteinen juhlapäivä johtuu siitä, että espanjankielisen kirjallisuuden tärkeä hahmo, espanjalainen Miguel de Cervantes, ja toisaalta englannin kielen kannalta oleellinen englantilainen, William Shakespeare, sattuivat kuolemaan samana päivänä. Tänään tässä blogissa keskitytään kuitenkin espanjaan, sillä juuri tämä kieli on niin sanotusti allekirjoittaneen erikoistumisalaa.

Espanja on maailman toiseksi suurin äidinkieli ja Meksiko pallomme väkiluvultaan suurin espanjankielinen maa. Pisteet kotiin, jos osasit alun kysymyksen kohdalla luetella reilun parinkymmenen valtion nimen. Todennäköisesti useimmille juolahti mieleen Espanjan lisäksi Latinalaisen Amerikan maita, mutta muistitko tai tiesitkö, että espanja on virallinen kieli myös esimerkiksi Päiväntasaajan Guineassa? Lisäksi se on merkittävä vähemmistökieli erityisesti Yhdysvalloissa sekä (YK:n ohella) yksi Euroopan unionin kielistä. Espanjan myötä ymmärtää tai ainakin oppii nopeasti ymmärtämään myös muita latinaan pohjaavia romaanisia kieliä kuten ranskaa, portugalia, italiaa tai vaikka katalaania. Historian myötä espanja on muuten saanut varsin paljon vaikutteita myös arabiasta; esimerkiksi useat ruokasanat ja Iberian niemimaan paikannimet juontuvat arabiasta.

Espanjasta maailmankielenä puhuttaessa saattaa helposti unohtua, että ”espanjankielisissä maissa” puhutaan oikeastaan paljon muutakin kuin espanjaa.  Espanjassa varsinkin katalaani, mutta myös baski (euskara) ja galician kieli (galego) ovat melko laajassa käytössä. Näistä ensimmäisellä, siis katalaanilla, on puhujia reilut 10 miljoonaa eli selvästi enemmän kuin vaikka suomen kielellä. Vaikka useissa Latinalaisen Amerikan maissa puhutaan nykyään espanjaa, on hyvä muistaa, ettei tämä suinkaan ole niin sanotusti luonnollinen asiantila. Kieli on lähtöisin Kastiliasta (yksi muinaisista kuningaskunnista nykyisen Espanjan alueella, jonka nimestä juontaa juurensa myös espanjan kielestä yleisesti käytössä oleva termi castellano), ja vasta espanjalaiset valloittajat veivät sen Amerikkaan, usein myös melko väkivaltaisesti tai ainakin nykyisten näkemyksien mukaan muuten epäkorrektein ottein. Espanjan siirtomaavallan aikana alkuperäiskieliä käytettiin hyväksi, jotta niitä puhuvat siirtyisivät nopeammin puhumaan espanjaa. Toisaalta alkuperäiskielten puhuminen saatettiin myös kieltää kokonaan. Valloittajien harjoittaman ”kielipolitiikan” seurauksena useita nykyisen Latinalaisen Amerikan alueen alkuperäiskieliä kuoli. Osa kuitenkin säilyi ja on edelleen käytössä, näistä tunnetuimpina esimerkkeinä quechua- ja mayakielet. Nykyään espanja on soluttautunut useisiin alkuperäiskieliin ja toisaalta alkuperäiskielistä on tullut myös vaikutteita espanjaan. Käynnissä on myös erinäisiä isompia tai pienempiä kielikonflikteja ja vaihtelevia käsityksiä siitä, saako alkuperäiskieliä puhua ”espanjalaisittain” vai pitäisikö ne pitää niin sanotusti puhtaina sen vaikutuksilta.

Ylipäätään kiehtova piirre espanjan kielen kohdalla on sen monet variaatiot, joihin ovat osaltaan luonnollisesti vaikuttaneet espanjankielisillä alueilla puhutut muut kielet. Espanjan variaatioita löytyy niin maiden sisäisesti kuin niiden välillä ja eri variaatioiden erottaminen toisistaan, tai joskus pelkkä niiden ymmärtäminen, vaatii melko harjaantunutta ja tarkkaa kielikorvaa.  Espanjan kuninkaallinen akatemia (eli Real Academia Española, tuttavallisemmin RAE) lienee ainakin nimeltä tuttu useammalle kieltä joskus opiskelleelle, ja useilla espanjankielisillä mailla on vastaavasti omat kielenhuoltoakatemiansa. Sellainen löytyy myös ehkä hieman yllättävämmästä paikasta – Filippiineiltä. Filipino, eli Filippiinien kansalliskieli, on taas omasta puolestaan mielenkiintoisesti omaksunut vaikutteita espanjasta. Espanja sekä aiemmin mainitussa Päiväntasaajan Guineassa että Filippiineillä juontaa juurensa valloittajien retkiin, kuten siis kielen historiallinen levikki muutenkin.

Palataan vielä hetkeksi maailmalta kotiin. Espanjankielisten määrä Suomessa on jatkuvasti lisääntynyt, ja ylipäätään espanjankielisten maiden kulttuurien ja espanjan kielen suosion lisääntymistä on havaittavissa.  Alla oleva kuvio havainnollistaa espanjankielisten henkilöiden määrän kasvua Helsingissä ja koko Suomessa:

Lähde: Tilastokeskus, Statfin

Todellisuudessa espanjankielisten määrä on vielä yllä olevaa suurempi, sillä tilasto ei huomioi esimerkiksi kaksi- tai monikielisiä henkilöitä. Joka tapauksessa, espanjaa voi nykyään opiskella useassa paikassa, sitä kuulee varsinkin Helsingin kaduilla mielestäni yllättävänkin paljon ja myös espanjankieliseen maailmaan liittyvää tapahtumatarjontaa pääkaupungissa riittää, ainakin näin vasta pikkuhiljaa helsinkiläistyvän turkulaisen näkökulmasta.

Ajanviettovinkkinä nykyisten olojen keskellä suosittelen espanjan kielestä tai espanjankielisten maiden kulttuurista kiinnostuneille (Netflixin sijaan) tarttumista kirjallisuuteen. Aloittaa voi vaikka jo mainitusta Cervantesista, tai jos se kuulostaa vähän liiankin klassikolta, niin esimerkiksi Pablo Neruda, Mario Vargas Llosa, Gabriel García Márquez, Federico García Lorca, Octavio Paz, Isabel Allende, Miguel Ángel Asturias ja monet muut tarjoavat hieman tuoreempaa klassikkokirjallisuutta. Näitä löytyy melko hyvin niin espanjaksi kuin suomeksikin käännettyinä.

Lähteet:

https://www.un.org/es/observances/spanish-language-day

%d bloggaajaa tykkää tästä: