Romanien kansallispäivä 8.4.

Tekstin ovat kirjoittaneet Helsingin YK-nuorten yhdenvertaisuustiimi Emilia Noschis ja Elsa Korkman.

Tänään 8.4. vietetään romanien kansallispäivää ja Helsingin YK-nuoret haluavat nostaa esille romanien syrjinnän historiaa ja nykypäivää.

Romanit eivät ole yhtenäinen ihmisryhmä, vaan he ovat hyvin laajalle levinnyt heterogeeninen kansa, jonka sisällä on suuria eroavaisuuksia. Useamman tutkimuksen mukaan romanit ovat alun perin lähteneet Luoteis-Intian alueelta vaeltamaan ja levittäytyneet Eurooppaan 1300-luvulta eteenpäin. Suomen alueelle romanit ovat tulleet Ruotsin alueen ja Ahvenanmaan kautta 1500-luvulla.

Romanikieli kuuluu indoarjalaisiin kieliin. Romanikieli on jakautunut eri murteisiin niin, että alueelliset erot romanikielessä voivat olla hyvinkin suuria. Suomen romaneista noin kolmasosa puhuu romanikieltä. Monen romanin ensisijainen kieli on suomi, mutta usein romanikielellä on tärkeä asema romaniväestön kulttuurissa. Kieli on kuitenkin uhanalaisessa asemassa. Vuonna 1995 allekirjoitetun lain mukaan romaneilla on Suomessa oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään. Romanikieltä on opetettu kouluissa 1989 alkaen, mutta sen opetus on silti hyvin vähäistä.

Tällä hetkellä Euroopassa arvioidaan olevan noin 10-12 miljoonaa romania, mutta tarkkaa tietoa luvusta ei ole saatavilla. Suomessa viralliset arviot vaihtelevat 10 000 ja 12 00 välillä ja tämän lisäksi Ruotsiin muuttaneita Suomen romaneita arvioidaan olevan noin kolme tuhatta. Täsmällisen tiedon saaminen on hankalaa, sillä lain mukaan ihmisiä ei saa rekisteröidä etnisen alkuperän mukaan. Monessa Euroopan maassa, kuten Romaniassa, Bulgariassa, Slovakiassa ja Venäjällä romanit muodostavat merkittävän vähemmistön. Romaniassa romaneita on jopa 10 prosenttia koko väestöstä, mutta tästä huolimatta romanien historiaan on aina liittynyt syrjintää, vainoja ja väkivaltaisuuksia.

Romanien syrjinnästä

Romanien köyhyys ja syrjintä on rakenteellista ja sillä on pitkät juuret historiassa. Romaneiden kiertävä elämäntapa alkoi muodostua ongelmaksi maille, joissa pyrittiin pysyvän asutuksen ja verotuksen kautta kontrolloimaan kansaa. Romaniassa romanit elivät orjuudessa aina 1850-luvulle asti. Irtolaisuutta alettiin säätelemään Euroopassa erilaisten lakien avulla ja vaikka osa romaneista asui pysyvästi paikallaan, heitä alettiin leimata ryhmänä siirtolaisiksi, joka tuotti lisää syrjintää. Romanien maasta karkottaminen oli tyypillistä Euroopassa. Myös Suomessa karkotettiin romaneita pois Ruotsin puolelle ja toisinpäin. Suomessa oli voimassa vuosina 1637-1748 hirttolaki, jonka mukaan kaikki romanit tuli karkottaa Suomen alueelta. Ne miehet, joita ei saatu karkotettua maasta voitiin teloittaa ilman seurauksia. Romaneille ei näihin aikoihin myöskään myönnetty lupaa kirkollisiin toimituksiin, kuten avioliiton vihkimiseen tai vainajan hautaamiseen, eikä virallista sairaanhoitoa annettu.

Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä romanit menettivät perinteisiä ammattejaan esimerkiksi käsityöläisinä ja näin köyhyys lisääntyi. Vähitellen romaneita pyrittiin sulattamaan valtaväestöön, eikä heidän oman kulttuurinsa harjoittamiselle annettu tilaa. Erityisesti koulutuksen kautta on pyritty luomaan yhtenäistä suomalaista identiteettiä. Näin heidän asemansa pysyi syrjäytettynä. Euroopassa suurin romaneihin kohdistuva vaino tapahtui holokaustin aikaan, jolloin noin 200 000-500 000 romanin arvioidaan kuolleen Natsi-Saksan toimiin.

Historian taakka romanien asemalle

Vaikka 1900-luvulla ollaan monien eri lakien kautta pyritty turvaamaan romanien tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa, ovat heidän olonsa usein huonommat kuin valtaväestön. Heidän asuinalueensa on monessa Euroopan maassa eristetty muusta väestöstä, ja monet elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja kärsivät puutteellisesta koulutuksesta. Euroopassa toteutetaan edelleen romanien asuinalueiden pakkosiirtoja ja romanilapsia otetaan enemmän huostaan kuin muita lapsia.

Suomen romanien asema on verrattain keskimäärin parempi kuin muissa Euroopan maissa, osittain johtuen siitä, että suomen romanit ovat olleet virallisesti Suomen kansalaisia vuodesta 1919 lähtien. Tämä takaa heille laillisesti yhdenvertaisen aseman valtaväestön kanssa. Syrjintä esimerkiksi etniseen vähemmistöasemaan perustuen on kiellettyä. Asia ei kuitenkaan käytännössä näin ole, vaan myös Suomen romanit elävät keskimäärin huonommassa sosiaalisessa ja taloudellisessa tilanteessa kuin valtaväestö. Heihin kohdistuu rakenteellista rasismia, joka hankaloittaa heidän asemaansa erityisesti asunto- ja työmarkkinoilla. Romaneihin on myös yhdistetty rasistisia ennakkoluuloja, joiden takia jotkut palveluntarjoajat syrjivät heitä – on esimerkiksi ravintoloita, jotka eivät ota vastaan romaneja, vaikka heillä on lain mukaan siihen velvollisuus. Vaikka romanien oikeudellinen asema siis olisikin parempi Suomessa ja vaikka syrjinnän kielto tekeekin romaneihin kohdistuvan rasismin oikeudettomaksi, kohdistuu heihin edelleen tosiasiassa epäoikeudenmukaisia asenteita ja ennakkoluuloja.

Lisäksi Suomessa on muista Euroopan maista tulleita romaneita, joiden asema on äärimmäisen huono ja jotka elävät yhteiskunnan marginaalissa. Heidän oleskelunsa ei välttämättä ole virallista, jolloin he ovat käytännössä paperittomia ja jäävät monien palveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkopuolelle. Tämä asettaa heidät erittäin haavoittuvaan asemaan ja mahdollistaa hyväksikäyttötilanteiden syntymisen.

Opetusohjelmassa ei ole tarpeeksi pakollista opetusta romaneista Suomen merkittävänä vähemmistönä. Tietämättömyys lisää rasismia, vaikuttaa kielteisesti asenteisiin ja antaa tilaa ennakkoluuloille. Romanien laajempi sisällyttäminen opetusohjelmaan loisi ymmärrystä heidän kulttuuristaan ja asemastaan.

Romanien aseman parantamiseen on yhä enemmän herätty, myös Suomessa. Erilaisia järjestöjä ja kampanjoita on perustettu puolustamaan romaneiden oikeuksia ja asemaa. Tarvitsemme kuitenkin enemmän alustoja, joissa romanit pääsevät ääneen, jotta he voivat itsenäisinä toimijoina määritellä itse omat tarpeensa tasa-arvon toteutumisessa. Romanien kansallispäivää on vietetty virallisesti vuodesta 1990 lähtien ja Suomen kalenteriin se hyväksyttiin vuonna 2014. Romanien aseman pohtimisen ei tulisi kuitenkaan ainoastaan jäädä yhden päivän varaan, vaan tietoisuutta tulee lisätä jatkuvasti. Paljon on vielä työtä romanien aseman parantamiseksi, mutta askel tähän on ymmärrys siitä, kuinka historia kietoutuu nykypäivään ja miten sen jäljet näkyvät vielä tänä päivänä yhteiskunnassa.

Hyvää romanien kansallispäivää!

Lähteitä, lisää infoa ja muita linkkejä:

https://www.romanit.fi/ http://romanomissio.fi/ https://www.romanifoorumi.fi/ https://www.suomenromaniyhdistys.fi/ https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74503/suomen_romanit.pdf ?sequence=1 https://areena.yle.fi/audio/1-2149272

%d bloggaajaa tykkää tästä: