Naistenpäivän blogi lähisuhdeväkivallasta

Sisältövaroitus: teksti käsittelee naisiin kohdistuvaa mm. seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa.

Tämän blogikirjoksen ovat tehneet yhdenvertaisuutiimimme Elsa ja Emilia

Naistenpäivänä Helsingin YK-nuoret haluavat nostaa esille yhden Suomen vakavimmista tasa-arvo-ongelmista: naisiin kohdistuvan lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan. 

Joka kolmas nainen on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Erityisen usein väkivaltaa kokevat nuoret naiset, opiskelijat, työttömät. Väkivallan kohteeksi voi kuitenkin joutua kuka vaan, riippumatta taustasta tai suhteen osapuolien sukupuolesta tai määrästä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset, jotka ovat muutoinkin yhteiskunnan marginaalissa, kuten vammais, trans-, ja romaninaiset. Käsittelemme tässä kirjoituksessa ensisijaisesti miesten kohdistamaa väkivaltaa naisia kohtaan.  

Suomi, ”tasa-arvon mallimaa”, on Euroopan toisiksi vaarallisin maa naisille. Erityisen usein Suomessa naisen entinen kumppani kohdistaa häneen eron jälkeen väkivaltaa. Suomea enemmän väkivaltaa kohtaavat ainoastaan tanskalaisnaiset. (FRA 2014)

Tytöille opetetaan tiettyjä varotoimenpiteitä heidän liikkuessaan kaduilla. Heidät opetetaan olemaan varuillaan, pelkäämään, pukeutumaan oikein, välttämään katsekontaktia, olemaan kiinnittämättä huomiota, katoamaan massaan. Olemaan miellyttäviä ja ei-vaikeita miehille. Ikään kuin väkivallassa ei olisi kyse tekijästä ja hänen tuomittavasta käytöksestään. Silti tekijän sijaan uhrin toimintaa kontrolloidaan. Onnistuuko nainen käytöksellään estämään väkivallan tapahtumisen suhteessa? 

Naiselle vaarallisin ihminen ei ole keskimäärin kuitenkaan se puskassa tai klubilla vaaniva            tuntematon, vaan oma rakas. Mahdollisesti elämän tärkein ihminen.

Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen

Suomessa väkivalta on edelleen tabu. Kotia ja ydinperhettä on perinteisesti pidetty yksityisenä paikkana, jonka sisällä tapahtuvat asiat eivät kuulu sen ulkopuolisille. Tämä puhumattomuuden kulttuuri on yksi niistä monista syistä, jonka takia kotona tapahtuva väkivalta on juurtunut niin syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin. Tämä on johtanut myös siihen, ettei meiltä löydy perustietoa tai termistöä liittyen lähisuhdeväkivaltaan.  

Käsitys lähisuhdeväkivallasta ja sen eri muodoista on usein vääristynyt ja harhaanjohtava. Yksi            haastavimmista väkivallan muodoista tunnistaa on henkinen väkivalta. Sen tunnistamattomuus johtaa sen vähättelyyn ja sietämiseen. Henkinen väkivalta on toistuvaa ja yksilön itsetuntoa tuhoavaa käyttäytymistä, jonka seurauksena voi usein olla fyysinen ja/tai seksuaalinen väkivalta. Riitelyn ja väkivallan erottaa siitä, että riidellessä kaikki osapuolet saavat sanoa sanottavansa ilman jatkuvaa pelkoa seurauksista. Henkinen väkivalta on toistuvaa toisen kontrollointia, vähättelyä, kiristämistä, valehtelua, eristämistä, uhkailua ja lukuisia muita keinoja, joilla aiheuttaa toiselle olo, että joutuu jatkuvasti olemaan pahoillaan. Henkinen väkivalta voi murentaa yksilön omakuvan, elämänilon, itsetunnon ja sosiaaliset suhteet. Henkisestä väkivallasta ei ole pitkä matka fyysiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan. 

Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on kaikki toiminta, joka vasten tahtoa rikkoo yksilön fyysisiä ja seksuaalisia rajoja. Käsitämme lähisuhdeväkivallan usein äärimmäisinä väkivallan tekoina, vaikka kyse on yksinkertaisesti henkilökohtaisten fyysisten ja seksuaalisten rajojen rikkomisesta. 

Lähisuhdeväkivalta tapahtuu useimmiten sykleissä. Juuri syklisyys on yksi syy, jonka takia suhteesta lähteminen on usein vaikeaa ja väkivallan tunnistaminen haastavaa. Suhteessa voi tapahtua yksittäinen väkivallan teko, jota voi seurata pidempikin aika, jolloin suhteessa kaikki tuntuu hyvältä, kunnes jännitys purkautuu taas väkivallan tekona. Hyvät vaiheet valavat uskoa suhteen kestävyyteen, mutta taustalla on usein jatkuva pelko uudesta väkivallan teosta.  

Väkivalta on aina tekijän vastuulla. Ongelma on juurtunut yhteiskunnan rakenteisiin ja sitä ei voi selittää pois parin ihmisen hölmöilyllä. Ongelma tulee kohdata ja ottaa vakavasti.

Väkivaltaan voidaan puuttua poliittisesti  

Vaikka väkivalta on aina tekijän syy, on vastuu väkivallan ehkäisemisestä, sekä uhrien ja tekijöiden              auttamisesta valtiolla. 

Vaikka hallitusohjelmassa on luvattu lisätä turvakotipaikkojen määrää, on paikkoja edelleen aivan liian vähän. Vuonna 2018 viranomaisten tietoon tuli 9 900 väkivaltaista suhdetta (tilastokeskus 2019). Turvakodeissa tilaa on kuitenkin vain 211:lle. Mitä muut tekevät? 

Vain harva uskaltautuu rikosprosessiin asti. Viranomaisten arvioiden mukaan vuosittain jopa 130 000 suomalaista joutuu kumppaninsa väkivallan kohteeksi (THL 2018). Kynnys ilmoittaa asiasta poliisille on kuitenkin korkea. Usein pelkona on, että rikosprosessi vaikeuttaa tilannetta kotona. 

Jos rikosprosessiin kuitenkin uskaltautuu, on se raskas ja pitkä, ja tuottaa harvoin tulosta siitä huolimatta, että nainen olisi tehnyt rikosilmoituksen nopeasti ja käynyt tarvittavissa lääkärin testeissä. Tämä korostuu raiskaustapauksissa – jopa parin päivän odotus ennen rikosilmoituksen tekemisessä saattaa olla ratkaiseva tuomioistuimen arvioinnissa. Vain kuudesosa kaikista raiskauksesta tehdyistä rikosilmoituksista päätyy tuomioon. (Amnesty 2019.) 

Lähisuhdeväkivalta ei ole mikään luonnonvoiman kaltainen väistämätön ilmiö. Väkivaltaa voidaan estää ja ehkäistä poliittisin toimin, jos siihen vain riittää tahtotilaa. Väkivaltaan puuttumattomuus, turvakotipaikkojen ja auttavien puhelinlinjojen vähäisyys, kynnys rikosilmoituksen tekemiseen ja oikeudenkäynnin haasteet ovat seurausta politiikasta, joissa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ei ole nähty prioriteettina.

Lähisuhdeväkivallan yhteiskunnallinen ehkäiseminen  

Poliittisten toimien lisäksi tarvitsemme muutosta julkiseen keskusteluun ja koulutukseen. Lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevät toimet uupuvat yhteiskunnastamme. Nuorille tulee antaa perusvälineitä käsitellä ja puhua tunteista, sekä tunnistaa väkivallan eri muotoja. Koulujen tulisi tarjota osana seksuaalikasvatusta myös muiden henkisten ja fyysisten rajojen tunnistamisen opettelua ja niiden kunnioittamista. Tarvitsemme enemmän julkista avointa ja ratkaisukeskeistä keskustelua aiheesta. Häpeää, joka kietoutuu yhteen lähisuhdeväkivallan kanssa, täytyy häivyttää.

Entäs miehet? Myös miehiin kohdistuu lähisuhteissa väkivaltaa ja se on yhtä vakava tasa-arvoa uhkaava tekijä yhteiskunnassa. Miesten naisiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin keskimäärin luonteeltaan vakavampaa, toistuvampaa, ja sen tarkoituksena on kontrolloida naista. Se ylläpitää rakenteellisia vallan epätasapainoja. Ehkäisevillä toimilla voitaisiin lisätä tietoa väkivallasta niin, että väkivallan ehkäiseminen ei olisi uhrin vastuulla. 

Naistenpäivänä ei tule unohtaa sitä, kuinka kaukana vielä olemme siitä, että voisimme viettää naistenpäivää vain ruusuja antaen. Lähisuhteessa ei tulisi pelätä omaa kumppaniaan, eikä väkivallattomassa suhteessa elämisen tulisi olla etuoikeus, vaan jokaiselle kuuluva ihmisoikeus. 

Turvallista ja väkivallatonta naistenpäivää kaikille<3 

Jos pelkäät väkivaltaa tai olet kohdannut väkivaltaa kumppanisi toimesta, voit ottaa yhteyttä seuraaviin palveluihin:

Nollalinja
Naisten Linja
Monika-Naiset(maahanmuuttajanaisille)

Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Turvakodit
Pääkaupungin turvakoti ry / Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö

Jos olet kohdistanut tai pelkäät kohdistavasi kumppaniisi väkivaltaa, voit olla yhteydessä seuraaviin palveluihin:

Maria Akatemia
Lyömätön Linja
Miehen Linja (maahanmuuttajat)
Naisenväkivalta.fi
Pääkaupungin turvakoti ry / Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö

%d bloggaajaa tykkää tästä: