Hyky maailmalla: Opintomatka 2019

Hyky maailmalla -blogisarja seuraa hykyläisten matkaa kansainvälisillä areenoilla. Koomme yhteen terveisiä ympäri maailmaa niin opintomatkoilta kuin nykyisiltä ja entisiltä jäseniltä. Istu alas ja nauti matkasta!

Hyky in the world -blog series follows the journey of the UN Youth of Helsinki in the international arenas. We bring together greetings from study trips to current and former members around the world. Sit back and enjoy the trip!

Helsingin YK-Nuorten vuosittainen opintomatka järjestettiin tänä vuonna Kööpenhaminaan. Matkan teemana toimi pakolaisuus, sekä muuttoliikkeet. Päämääränä oli luoda mahdollisimman monipuolinen näkökulma ja ote aiheeseen. Koimme tärkeäksi tuoda matkalla esille nuorten roolia kansainvälisessä politiikassa, sekä innostaa matkalaisia vaikuttamaan tulevaisuudessa. Matkaa varten saimme tukea Hanaholmenin Suomalais-Tanskalaiselta kulttuurirahastolta, sekä Ulkoministeriön valtioavustukselta, joka myöntää rahoitusta ETYJ:in toimintaa tukeville järjestöille.

Olemme koonneet luettavaksenne yhteisen, vapaamuotoisen matkapäiväkirjan, johon jokainen meistä on antanut oman panoksensa. Toivon, että matkafiiliksemme sekä kiinnostuksemme matkan teemaa kohtaan paistaa päiväkirjamme läpi ja herättää sinussakin innostusta. Aloitamme ensimmäisestä, kokonaisesta päivästämme Tanskassa, Kööpenhaminassa.

Lähdimme matkaan kymmenen hengen voimin kohti Kööpenhaminaa tiistaina 5.11., jolloin otimme junan Helsingistä kohti Turun satamaa. Oli mukavaa tavata ensimmäistä kertaa koko porukalla ja tulimmekin heti hyvin juttuun. Halusimme taata matkalaisille kokemuksen siitä, miten matkantaitto onnistuu sekä maa, että meriteitse, joten valitsimme kulkuneuvoiksi junan ja laivan. Ensimmäinen etappimme olikin Turun satama, josta nappasimme muita Tukholmaan suuntaavia risteilyaluksia ympäristöystävällisemmän Viking Line Gracen.

Keskiviikko 6.11.19 – Saapuminen Kööpenhaminaan

Tämä päivä on meni lähinnä matkustaessa. Kuitenkin koimme, että näin maateitse matkustaminen oli erittäin positiivinen kokemus! Tulimme siis yön yli laivalla Turusta Tukholmaan, josta jatkoimme matkaa junalla. Oli mukavaa nähdä Ruotsia junakiskojen viedessä meitä kohti Kööpenhaminaa. Junamatka oli varsin pitkä: viiden tunnin aikana ehdimme ihailla Ruotsin idyllisiä maalaisasemia sekä nähdä kuuluisan pitkän sillan, joka yhdistää Ruotsin ja Tanskan. Matkalla saatiin myös hyvin keskeneräisiä opintoja eteenpäin, jottei niistä toivottavasti tarvitsisi enää matkan aikana niin huolehtia. Ehdimme jo matkan aikana jutella reissun keskeisistä teemoista eli pakolaisuudesta ja siihen liittyvästä politiikasta. Maateitse matkustaminen tarjosi siis mahdollisuuden valmistautua tulevaan ja tutustua omiin matkakavereihin. Tällaisia vaihtoehtoja lentomatkustamiselle tulee varmasti hyödynnettyä jatkossakin!

24 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Kööpenhaminaan, joka ensimmäisen illan perusteella vaikutti hyvin idylliseltä ja kauniilta kaupungilta. Odotimme innolla, että pääsemme siihen tarkemmin tutustumaan ja aloittamaan kunnolla matkan teeman parissa työskentelyn seuraavana päivänä. Ehdimme jo tehdä pienen kierroksen keskusta-alueella ja katsella kodikkaita katuja sekä vilkkaita pyöräilijöitä. Voimme hyvin mielin sanoa, että matka on alkoi erittäin onnistuneesti. Mutta ennen kaikkea olimme onnellisia siitä, että meillä on näin mahtava porukka, jonka kanssa on kiva matkustaa! Odotimme innolla, mitä uusi kaupunki ja uudet tuttavuudet tuovat mukanansa ja mitä kaikkea uutta tulemmekaan oppimaan täällä.

Torstai 8.11.19

Tänään aloitimme päivän lennokkaasti suuntaamalla kohti DFUNK:ia, Danish Refugee Councilista irrottautunutta nuorten järjestöä. Aamulla suihku- ja vessatauot olivat tehokkaasti aikataulutettuja (yhden vessan kirous) ja aamupala syötiin puoliksi hissi- puoliksi bussimatkalla. Kaikesta selvittiin, ja löysimme itsemme DFUNK:in sympaattisesta toimistosta, jossa meitä oli vastaanottamassa sitäkin valloittavampi Cheyenne. Tänään pääsimme suoraan matkan asiaan, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Cheyenne kertoi, että järjestö on nyt noin kymmenen vuotta vanha, ja että se keskittyy samanlaisiin teemoihin kuin DRC. Organisaatio on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti nuorille, ja sen tavoitteena on olla inklusiivinen, kaikilla organisaation tasoilla. Vapaaehtoisissa on sekä sellaisia nuoria, jotka ovat vasta saapuneet Tanskaan, että sellaisia nuoria, jotka ovat asuneet siellä koko elämänsä. Myös hallinnollisella tasolla huomioitu osallisuus, ja sama näkyy myös siinä, että maahanmuuttajataustaiset saavat itse olla vaikuttamassa siihen, millaisia projekteja DFUNK järjestää. Tämän koimme erittäin inspiroivaksi – on hienoa, että tämänkaltainen aspekti on otettu huomioon järjestön toiminnassa. Tärkeäksi myös muodostui huomio siitä, että nuoret tarvitsevat kaltaisiaan nuoria toimijoita avukseen ja tuekseen. Tämän koetaan edistävän paremman luottamus- ja ymmärryssuhteen luomisessa sekä poistavan muita kynnyksiä ja yksinäisyyden tunnetta.

Vierailu oli erittäin positiivinen yllätys. Presentaation sijaan kävimme keskustelua, joka oli oppimisen ja keskittymiskyvyn puolesta paljon parempi tapa oppia uusista aiheista. Cheyenne myös antoi meidän kysyä vapaasti, ja välillä tuntui, että hukutimme hänet kysymyksiin. Hän kuitenkin vastasi kaikkeen mielellään. Moni oli erittäin motivoitunut DFUNK:in toiminnasta. He järjestävät hyvin konkreettisia tapahtumia, joissa oikeasti tehdään interaktiota erilaisten ihmisryhmien välillä. Tällaisia esimerkkejä on esimerkiksi Food Mekka (kokataan yhdessä, jonka jälkeen syödään) ja Youth to Youth (nuoret tekevät yhteisiä tehtäviä oppien toisiltaan). Refugees Tell -projektissa pakolaistaustaiset pääsevät kertomaan omista kokemuksistaan, ja pyrkivät muuttamaan muiden ajattelua. Joskus tätä tehdää Pop Up -tyylisesti, jonka kautta pyritään vaikuttamaan myös niihin ihmisiin, jotka eivät automaattisesti ajautuisi näihin tapahtumiin.

Lähdimmekin visioimaan jo omia suunnitelmiamme samanlaisesta organisaatiosta Suomeen. Suomessa ei ole juurikaan onnistuttu nuorten osallistamisessa, mikäli ei organisoida kokonaista järjestöä saman asian pariin, niin vähintään HYKY ry tulee järjestämään jonkin tapahtuman, jossa pyritään samanlaiseen kehitysprosessiin, kuin DFUNK:issa. DFUNK:in jälkeen kävimme legendaarisessa Torvehallernessa syömässä smörrebrödit (tietty ylihinnoitellut, mutta myös maukkaat). Osa hörppi lämmintä teetä ja maistoi paikallista herkkua, kanelietanaa. Tämän jälkeen siirryttin muutaman mutkan kautta kohti paljon odotettua YK-kylää.

YK-kylässä saimme lämpimän vastaanoton YK:n harjoittelija Westonilta ja konsultti Rand Al-Aidilta, jotka esittelivät meille rakennuksen arkkitehtuuria ja kertoivat meille IOM:in toiminnasta. Esitys valotti IOM:in toimintaa maahanmuuton parissa ja oli varsin informatiivinen – tiiviiseen tunnin pakettiin oli mahdutettu valtavasti tietoa toiminnasta. Opimme lisää esimerkiksi maahanmuuton ja pakolaisuuden ilmiöistä ja IOM:in toiminnasta näiden parissa.

YK-kylästä suuntasimme etsimään edullista ja nopeaa syötävää, mikä vaikuttaa Kööpenhaminassa olevan helpommin sanottu kuin tehty. Onnistuimme kuitenkin löytämään pienen hampurilaisravintolan, jonka halloumi-hampurilaiset olivat hintansa arvoiset. Syötyämme lähdimme keskustelemaan suomalaisten YK-harjoittelijoiden kanssa kauniille, tunnelmallisesti valaistulle terassille, jollaisia Suomesta ei näin syksyisin juuri löydy. Oli mahtavaa kuulla aitoja kokemuksia Kööpenhaminassa elämisestä ja työskentelystä. Saimme mahtavia vinkkejä sekä rohkaisevia tsemppejä tulevaisuuttamme varten. Tämä oli hienoa sillä useaa meistä kiinnostavat kansainvälinen ura, erityisesti YK:lla. Tiukan aikataulun takia keskustelut jäivät harmillisen lyhyiksi, mutta ehdimme kuulla innostavia tarinoita ja vinkkejä siitä, kuinka YK-uralle tai muihin harjoitteluihin on mahdollista pyrkiä.

Afterworkkien jälken suuntasimme kohti Norrebrota ja Trampoline Housea, missä Michala Bendixen esitteli meille ensin lyhyesti Trampoline Housen toimintaa ja sen jälkeen kattavasti tietoa pakolaisten tilanteesta Tanskassa ja Euroopan Unionin alueella. Trampoline House on yhteisö, joka tuo yhteen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muita Tanskassa asuvia ihmisiä. Yhteisön perimmäisenä tarkoituksena on kestävän kotouttamisen varmistaminen. Bendixen toimii itse Refugees Welcome -järjestön johdossa, joka linkittyy läheisesti Trampoline Housen toimintaan.

Bendixenin meille pitämä esitelmä oli erittäin informatiivinen, yksityiskohtainen ja herättelevä. Pääsimme luennon aikana keskustelemaan kriittisesti turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemasta sekä esimerkiksi turvapaikanhakuprosessiin liittyvistä moninaisista epäoikeudenmukaisuuksista. Erityisen koskettavaa oli kuulla sekä nähdä kuvia turvapaikanhakijoiden asumisjärjestelyistä sekä hakuprosessin aikana että sen jälkeen, kun on saatu kielteinen päätös. Kenenkään ei pitäisi joutua asumaan niin epäinhimillisissä oloissa. Bendixenin kanssa aika kului kuin lentäen -vietimme hänen kanssaan 3 tuntia, kysellen mitä ikinä tulikaan mieleemme. Saimme valtavasti tietoa ja vastauksia kaikelle sille, mitä olimme itsekseen pohtineet ilman tyhjentäviä vastauksia. Keskityimme valtavasti Tanskan maahanmuuttopolitiikkaan, joka on todetusti erittäin tiukkaa.

Kaiken kaikkiaan opimme päivän aikana paljon uutta ja päästyämme takaisin hostellille olimme kaikki melko väsyneitä ja menimme aikaisin nukkumaan, jotta olisimme virkeinä perjantain ohjelmaa varten.

Perjantai 8.11.19

Päivä alkoi Tanskan Punaisen Ristin päämajan vierailulla. Päämajan rakennus oli näyttävä sekä sisältä avara. Paikan päällä meitä oli vastassa kaksi Punaisen Ristin työntekijää. Ohjelmaan kuului käytännönläheisiä tehtäviä eli pääsimme oppimaan kokemusperäisesti maahanmuutosta sekä pakolaisuudesta. Kiinnostavinta meidän mielestämme oli dilemma -peli. Sen kautta päästiin pohtimaan asioita, joita Punaisen Ristin työntekijät joutuvat pohtimaan käytännön työssään.
Huomattiin, että Punaisen Ristin pääperiaatteiden mukainen neutraali ja puolueeton toiminta voi olla joissain tilanteissa varsin vastoin omaa ajatteluamme ja moraalia. Pääsimme myös näkemään, miten Punainen Risti tuo kriisialueille hätäapua. Lopulta käytiin yhdessä keskustelua siitä, miten löytää tasapainoa äärinationalismin ja kosmopolitismin välillä. Vierailu avarsi mieltämme sekä antoi uutta tietoa Punaisen Ristin periaatteista.

Lounaan jälkeen vierailimme Suomen suurlähetystössä lähellä tunnettua Nyhavn -satamaa, jossa Suomen suurlähettilään sijainen sekä suurlähetystön harjoittelija ottivat meidät innokkaina vastaan. Olimme myös onnekkaita tavatessamme pikaisesti itse, Suomen Tanskan suurlähettilään Vesa Vasaran.  Kuulimme heiltä mm. Suomen ja Tanskan välisistä suhteista, Tanskan tiukoista maahanmuuttolinjauksista ja -politiikan kehityksestä sekä tulevaisuuskuvista. Saimme myös tietää harjoittelijan arjesta.

Myöhemmin alkuillasta palasimme Trampolin Houseen, jossa oli mahdollista nähdä viiden taitelijan toteuttamaan taidenäyttelyyn, jonka teemana oli kokemukset erilaisuudesta ja maahanmuutto.  Taidenäyttelyssä yhdistyi syrjinnän sekä pakolaisuuden haasteet yhteiskunnassa. Talossa oli paljon muitakin ihmisiä sekä hyvä fiilis kantoi läpi huoneiden. Tapahtuman jälkeen osa ryhmästämme jäi syömään Trampoline Housessa yhdessä ”family dinner:iä” varten tehtyä ruokaa, joka oli erinomaista. Trampoline Housessa vallitsi tervetullut tunnelma ja paikka oli täynnä ystävällisiä ihmisiä.

Kaiken kaikkiaan…

Koko matkamme antoi uusia näkökulmia pakolaisuudesta sekä maahanmuutosta. Vaikka jokainen järjestö toi esille on omat periaatteensa, toimijuutensa ja näkökulmansa, ne silti kytkeytyvät yhteen toinen toistaan tukien, samalla luoden eheän ja yhtenäisen kokonaiskuvan teemastamme. Tekemämme excursiot takasivat, sen että opimme tarkastelemaan pakolaisuutta niin kansallisvaltion sisä- ja ulkopolitiikan, kansalaisjärjestöjen sekä YK:n kannalta ja täten monista eri näkökulmista.

Matka avasi silmiämme sekä lisäsi tietouttamme ja mikä tärkeintä se myös vastasi odotuksiamme. Kaiken tämän lisäksi oli ilo huomata, että olimme saaneet toinen toisistamme uusia ystäviä ja luoneet yhdessä kontakteja Tanskaan. Porukkamme dynamiikka toimi valtavan hyvin koko matkan ajan ja kiinnostuksemme matkan teemaa kohtaan loi vallitsevan yleistunnelman, joka näkyi myös ulospäin positiivisessa valossa. Kun saavuimme sunnuntaiaamuna Helsinkiin, olimme täynnä kiitollisuutta näin hienosta tilaisuuden oppia ja kehittyä niin opiskelijoina, kansalaisina kuin ihmisinäkin. Tulemme varmasti myös hyödyntämään matkalla kerryttämäämme tietotaitoa jatkossakin.

Kiittäen,

Helsingin YK-nuorten opintomatkatiimi 2019

%d bloggaajaa tykkää tästä: