Yhdessä – Mitä yksinäisyys on?

Tämä blogikirjoitus on osa Yhdessä – kampanjaa, jonka tavoitteena on herättää keskustelua nuorten kokemasta yksinäisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Lähes jokainen meistä kokee jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä. Siitä huolimatta yksinäisyys ja siitä puhuminen saattaa aiheuttaa häpeää ja jopa pelkoa. Kampanja kestää 4-30.11.

Yksinäisyys on universaali tunne, joka on kaikille tuttu. Se on erittäin yksilöllinen tunne: sitä koetaan riippumatta omien ystävien määrästä tai sosiaalisen elämän vilkkaudesta. Ryhmässä voi olla yksinäinen. Toisaalta, joillekin ihmisille saattaa riittää muutama läheinen ystävä, eivätkä he koe itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on myös sosiaalinen konstruktio. Se on tabu ja eräänlainen leima: voidaan puhua vaikkapa yhteiskunnasta syrjäytyneistä ihmisistä. Mielestäni tällainen leimaaminen lisää yksinäisyyden ympärillä olevaa stigmaa. 

Kulttuuriantropologi Ville Hämäläinen purkaa yksinäisyyden ilmiötä varsin kiinnostavasti artikkelissaan “Yksinäisyyden kokemus kudotaan lapsuuden traumoista ja ulkopuolisuuden tunteesta”, (2019).

Hämäläisen mukaan yksinäisyyden haitoista on hyvä olla tietoinen, mutta mediassa siitä puhutaan usein puhtaasti lääketieteellisin termein tai niin, että teksteissä on eräänlainen toivottomuuden sävy. Tottakai yksinäisyys on juuri toivottomuutta, mutta se ei ole pelkästään sitä. Toivottomuus luo näköalattomuutta ja illuusion siitä, ettemme voisi vaikuttaa yksinäisyyteen tai että asiat eivät voisi muuttua. Yksinäisyyden kokemusten jakamisen idea on se, että sillä pyritään saamaan muut ihmiset ymmärtämään, miltä yksinäisyys todella tuntuu. Silloin muissa ehkä herää empatian kautta halu auttaa. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että yksinäisyys on sen kaltainen ongelma, että yksittäisten ihmisten apu on vain osa ratkaisua.

Hämäläisen mukaan yksinäisyys on kulttuurisidonnainen ja muuttuva ilmiö. Yksinäisyyttä tarkastellaan usein psykologisen linssin läpi, eikä kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä välttämättä huomioida. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole yksittäisen ihmisen ongelma, vaan se on yhteiskunnan ja yhteisöjen ongelma. Yksinäisyydestä pitää puhua enemmän ja siihen keskittyviä diskursseja ja leimoja pitäisi puolestaan tarkastella kriittisesti. Se on meidän jokaisen tehtävä, sillä varmasti jokainen meistä tai joku, jonka tunnemme, on kokenut yksinäisyyttä elämässään.

Lähteet:

https://antroblogi.fi/2019/10/yksinaisyys-juontuu-lapsuuden-traumoista-ja-ulkopuolisuuden-tunteesta/

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: