“Monikulttuurisuus on rikkaus” kumahtaa monikulttuurisen yhteiskunnan iskulause.

This blog post is part of the series, where the members of UN Youth of Helsinki write about the themes of United Nations International Days. This blog post is written by Katri Leppälaakso, who is the Organizational relations attendant of the UN Youth of Helsinki.

Yhdistyneet kansakunnat juhlii tänään 21.5.2019 kansainvälisen kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Globalisaatiossa keskinäisriippuvuutemme suhteessa toisiimme kasvaa, jolloin on luonnollista, että myös yhteiskunta koostuu useista kulttuurisista kerrostumista. Unescossa, eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä on painotettu kulttuuria avaimena kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen.

YK:n kulttuurisen monimuotoisuuden päivän tarkoituksena on syventää ymmärrystämme kulttuurien monimuotoisuudesta ja edistää Unescon tavoitteita kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tavoitteina on 1) tukea kulttuuria edistäviä hallintomuotoja 2) taata kulttuuristen tuotteiden virtaus ja edistää taiteilijoiden sekä kulttuuriammattilaisten liikkuvuutta 3) integroida kulttuuri osaksi kestävää kehitystä sekä 4) edistää ihmis- ja perusoikeuksia. Keskustelu eri kulttuurien ja uskontojen välillä voi auttaa globaalissa rauhanrakennusprosessissa.

Kulttuurinen moninaisuus on kuitenkin myös haaste ja johdattelee meidät useiden vaikeiden tilanteiden äärelle, jos kulttuurien integroimista yhteiskuntaan annetaan toteutua väärin. Postmodernissa yhteiskunnassa uudeksi haasteeksi on noussut kulttuurinen appropriaatio, joka koskettaa monien kansalaisten elämää suorasti tai epäsuorasti. Se ei ole käsitteenä yksiselitteinen, mutta tavallisesti sillä viitataan toisen, yleensä valtahegemonian (= olemassa olevan ylivallan) ulkopuolisen kulttuurin omimiseen. Usein taustalla on se, ettei kulttuurin lainaaja ymmärrä tai kunnioita kulttuuria, jota hän on “lainaamassa”.

Keskustelua kulttuurisesta appropriaatiosta on käyty sekä Suomessa että kansainvälisesti. Suomessa tunnettuja tapauksia ovat esimerkiksi Kiasman hankkima Jenni Hiltusen Grind-näyttely. Näyttelyssä esiintyjät on kuvattu twerkkaamassa perinteisissä saamenpukujäljitelmissä. Näyttely sai paljon arvostelua julkisuudessa esimerkiksi saamelaistaustaisilta taiteilijoilta, jotka totesivat, että Kiasma on hyväksynyt hankinnallaan saamelaisen kulttuurin hyväksikäytön. Vuonna 2017 Miss Helsinki -kilpailussa kilpailijat olivat pukeutuneet Amerikan alkuperäisasukkaiden perinteisiin asuihin. Kilpailua arvosteltiin kolonialistiseksi ja rasistiseksi. Taloudellinen hyöty, joka oli tiivis osa molempia tapauksia on yksi tärkeä ulottuvuus, kun puhutaan kulttuurisesta appropriaatiosta.

Joskus appropriaation toteuttajana ei ole organisaatio, vaan yksilöt jotka laajentavat sen yhteiskunnalliselle tasolle. Muutama vuosi takaperin sosiaalisessa mediassa käytiin paljon keskustelua box-leteistä? Box braids tarkoittaa lettejä, jotka on jaettu pieniin neliönmuotoisiin osioihin. Leteillä on pitkä historian afrikkalaisessa diasporassa. Muutama vuosi sitten letit nousivat uudeksi muoti-ilmiöksi erityisesti valkoisessa amerikkalaisväestössä. Monen valkoisen amerikkalaisen oli vaikea nähdä pelkkiin hiuksiin kohdistuvaa problematiikkaa.

Hiuksilla itsessään on pitkä historia afrikkalaisessa kulttuurissa. Ne ovat olleet osa afrikkalaista heimokulttuuria jo 5000 vuoden ajan. Erilaiset tyylit auttoivat eri heimojen tunnistamisessa. Joissakin yhteisöissä letittäminen oli tärkeä sosiaalinen rituaali, ja joissain tapauksissa letit ovat olleet verrattavissa toisten kanssa kommunikointiin sosiaalisessa ympäristössä. Niiden kautta on ilmennetty esimerkiksi henkilön sosioekonomista asemaa ja niillä on vahva yhteys erilaisiin hengellisiin uskomuksiin. Tässä olevat maininnat ovat vain murto-osa todellisuutta.

Hiustyyli on säilynyt osana kulttuuria läpi vuosituhansien. Argumentti sopimattomuudesta ei kuitenkaan rajoitu pelkkään historiaan, vaan taustalla on myös nykyiset valtasuhteet ja rakenteellinen rasismi. Ne ovat saattaneet olla esimerkiksi este kantajansa työnsaannille, mutta niiden tullessa suosituiksi valkoisen väestön keskuudessa ne koettiin eksoottisiksi ja persoonallisiksi, osaksi muoti-ilmiötä. Myös muoti ratsastaa usein kulttuurisella appropriaatiolla, jolloin se kytkeytyy osaksi taloudellista hyötyä. Kulttuuriset tuotteet myös kytkeytyvät monimutkaisella tavalla osaksi turismibisnestä.

Klassinen kysymys on, miksi ei ole väärin lainata esimerkiksi länsimaista amerikkalaista kulttuuria? Esimerkiksi suomalaiset ovat omaksuneet sadoittain erilaisia amerikkalaisia perinteitä hampurilaisista halloweeniin. Feministinen tutkimus on tehnyt laajaa analyysia siitä, miksi ilmiö ei kuitenkaan ole ongelmallinen toisin päin. Kun omaksumme jotain vallalla olevia kulttuurituotteita ja tapoja esimerkiksi amerikkalaisesta kulttuurista, teemme sitä oikeastaan siksi, että se on kansainvälisen selviytymisen kannalta tärkeää. Jos Yhdysvalloissa järjestettävissä missikisoissa päätettäisiin pukea missit suomalaisiin kansanpukuihin, ei taustalla olisi oikeastaan minkään tason sopeutuminen, vaan eksoottinen kokeilu, jossa on hyötynäkökulma.

Muutama vuosi sitten Yhdysvalloissa kohua herätti myös tilanne, jossa amerikkalainen Keziah Daum pukeutui prom-juhliin perinteiseen kiinalaiseen mekkoon nimeltä qipao. Asia sai aikaan kohun, ja esimerkiksi Twitterissä jaettiin kuvaa Daumista kommentilla “I’m proud of my culture, including the extreme barriers marginalized people within that culture have had to overcome those obstacles — For it to simply be subject to American consumerism and cater to a white audience, is parallel to colonial ideology.”

New York Times kiinnostui keskustelusta, ja julkaisi artikkelin, jonka mukaan kyselyjen perusteella monet Manner-Kiinassa asuvat olivat kuitenkin sitä mieltä, että perinteisen asun pitäminen on kiinalaisille kulttuurille voitto ja kunnianosoitus. Zhou Yijin, hongkongilainen kulttuurikommentaattori totesi, ettei hän näe, että asun pitäminen olisi ollut ongelmallista. Daum itse totesi myöhemmin, että hän halusi osoittaa kunnioituksensa kiinalaiselle perinteelle. Tietysti, tarkoituksena ei mitä luultavimmin ole ollut tarkoituksenmukaisesti loukata ketään. Todennäköisyys kuitenkin sille, että mekon valitseminen on ollut kytköksissä henkilökohtaisiin mieltymyksiin, eikä niinkään kunnianosoitukseen on suhteellisen korkea.

New York Timesin artikkelissa todettiin, että mielipiteet Manner-Kiinassa ja Yhdysvaltojen kiinalaisväesössä ovat erilaisia. New York Timesin artikkeli ryhmien eriävistä mielipiteistä eri mantereilla pitää varmasti jossain määrin paikkansa. Olisi kuitenkin yksioikoista olettaa, että maantiede olisi jollain tavalla mielipiteen vaihtelussa ratkaiseva muuttuja. Jonkin tietyn mentaliteetin sullominen joka viidenteen ihmiseen (jota Kiinan kansalaiset maailmassa edustavat) olisi järjetöntä. Yhtä järjetöntä se on kahden ihmisen vertailussa, vaikka omaamme toki myös aina jotain yhteistä.

On vaikeaa arvioida, milloin toimimme yksilöinä oikein, sillä identiteettimme on jo itsessään niin monikerroksinen. Voimme olla osa valtahegemoniaa tietyssä kontekstissa, ja jossakin toisessa kontekstissa altavastaajia. Se myös muuttuu ja kehittyy elämämme aikana. Silti, jotkut ominaisuudet ovat myös suhteellisen pysyviä. Jos jokin kulttuuri tai sen tuotos on kiistatta oman identiteettimme ulkopuolinen, onko tarve sen lainaamiseen välttämätöntä, jos se aiheuttaa laajassa ryhmässä mielipahaa ja ylläpitää eriarvoistavia valtasuhteita? Se, että osat ovat toisia useammin aliedustettuina näissä suhteissa todistaa, että ongelma on poliittinen.

Emme pääse siitä mihinkään, että loukkaamme toisinaan muita ihmisiä itsekkäillä teoillamme. Se on valitettava osa ihmisyyttä. Myös kulttuurisen appropriaation määrittäjä on usein se, että sen taustalla seisovat tekijän henkilökohtaiset intressit. Aito vilpitön suhtautuminen ja arvostuksen osoittaminen on kuitenkin mahdollista. Ehkä yhtenä tärkeimpänä tekijänä voi siis olla toisia ihmisiä kohtaan osoitettu empatia. Voimme edistää monikulttuurisuuden aitoa toteutumista omilla epäitsekkäillä valinnoillamme. Tärkessä osassa on asioiden taustojen selvittäminen, ei vain päällimmäisten ilmeisten seikkojen huomioiminen.

On tärkeää, että pyrimme tietyllä tapaa maailmankansalaisiksi, jotta olemme valmiita kantamaan globaalia yhteisvastuuta, ja edistämään kestävää kehitystä ja rauhaa. Ilman minkäänlaista identiteettien integroimista emme kykene tuntemaan empatiaa toisiamme kohtaan. Keskeistä kuitenkin on, että integraatiota toteutetaan lähtökohtaisesti aina jokaisen kulttuurin omista lähtökohdista. Ilman sitä köyhdytämme oman ajatuksemme monikulttuurisuudesta, ja menetämme niiden ainutlaatuisen luonteen postmodernille kulutuskulttuurille ja massaidentiteetillle.

Vaalikaamme rikkautta niin tänään tiistaina 21.5.2019, kuin kaikkina muinakin päivinä!

Lähteet:

Daum, Keziah. [DaumKeziah] (22.4.2018). PROM. https://twitter.com/daumkeziah/status/988115815068139520 [twiitti]. Viitattu 21.5.2019.

Fraser, Nancy. (2009). Uusi katse julkisuuteen Vallitsevan demokratian arvostelua. Media & viestintä, 32(3).

Jer.  [Jere_Bare] (27.4.2018). My culture is NOT your goddamn prom dress. https://twitter.com/jere_bare/status/990067287775301632?lang=fi [twiitti]. Viitattu 21.5.2019.

Matshego, Lebo. (30.5.2017). A History of African Women’s Hairstyles. Africa.com https://www.africa.com/history-african-womens-hairstyles/ Viitattu 21.5.2019.

Paltto, Anni-Saara. (10.5.2016). Kiasmaa arvostellaan feikkisaamenpukuvideon ostamisesta. Yle. https://yle.fi/uutiset/3-8869765 Viitattu 21.5.2019.

Qin, Amy. (2.5.2018). Teenager’s Prom Dress Stirs Furor in U.S. — but Not in China. The New York Times. https://www.nytimes.com/2018/05/02/world/asia/chinese-prom-dress.html Viitattu 21.5.2019.

Sarhimaa, Jutta. (26.9.2017). Miss Helsinki -kisoissa vedettiin alkuperäiskansojen asut päälle, järjestäjien mukaan kyse on ”fantasiapäähineistä” – saamelaisnuoret: ”Täysin absurdi väite”. Helsingin Sanomat. Päivitetty. 26.9.2017. https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html Viitattu 21.5.2019.

The United Nations. World Day for Cultural Diversity for Dialogue and Development | 21 May. Why does cultural diversity matter? https://www.un.org/en/events/culturaldiversityday/ Viitattu 21.5.2019.

Venkitesh, Deepa (9.7.2017). ”African Tribes and the Cultural Significance of Braiding Hair”. Bright Hub Education. https://www.brighthubeducation.com/social-studies-help/121031-cultural-significance-of-hair-braiding-in-african-tribes/ Viitattu 21.5.2019.

%d bloggaajaa tykkää tästä: