21.2 Riemukasta kansainvälistä äidinkielen päivää!

This blog post is part of the series, where the board members of UN Youth of Helsinki write about the themes of United Nations International Days. This blog post is written by Venla Valtanen, who studies Finnish Literature and Communications and serves as a communications coordinator on the board.

”Suomen kieli

 on minulle ikkuna ja talo

minä asun tässä kielessä

Se on minun ihoni.”

(Pentti Saarikoski)

äidinkieli

Kaikista maailman sanoista suosikkini on lohtu. Olen onnekas saadessani ilmaista tunteitani – vaikkapa lohduttaa toista ihmistä – sillä kielellä, jonka olen ensimmäiseksi oppinut ja jota parhaiten osaan. Opiskelen kotimaista kirjallisuutta ja viestintää, ja olen joka päivä tekemisissä niin asiapitoisten kuin kaunokirjallistenkin suomenkielisten tekstien kanssa. Ilman äidinkieltä elämäni ei olisi yhtä rikasta. Saan sanoa asuvani tässä kielessä, ja se tuo elämääni iloa, rauhaa ja armollisuutta, joita en vaihtaisi mihinkään.

Teologi Martti Lindqvist on sanonut, että jokaisen ihmisen tulisi saada uskoa, rakastaa, sairastaa ja kuolla omalla äidinkielellään. Tilastot kuitenkin kertovat karua tarinaa: joka toinen viikko maailmasta katoaa yksi kieli. Kielen mukana ei hälvene vain sanastoa ja kielioppia, vaan pois haihtuu aina myös mittaamattoman arvokasta kulttuuriperintöä – juuri sitä varantoa, jolla luodaan kestäviä ja myös henkisesti menestyviä yhteiskuntia.

Pentti Saarikoskelle kieli merkitsi niin paljon, että hän vertasi sitä omaan ihoonsa. Suomen kielessä puhutaan vertauskuvallisesti oman nahan pelastamisesta: siitä, että pidetään jostakin asiasta hyvää huolta. Haluammeko pitää huolta kielestä, yhteisestä ihostamme, ja helliä sitä? Annammeko sen arvon sanoille, jotka olemme lahjaksi saaneet? Ja ennen kaikkea: mitkä ovat ne sanat, jotka me tähän maailmaan jätämme?

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: