Ruokaturva koskettaa meitä kaikkia

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi 842 miljoonan ihmisen, eli joka kahdeksannen koko maailmassa, kärsineen kroonisesta nälästä vuosien 2011 ja 2013 välillä – toisin sanoen he eivät saaneet säännöllisesti tarpeeksi ruokaa aktiivisen elämän tarpeisiin. Vaikka luku on pienempi kuin edellinen arvio vuosilta 2010-2012, on paljon vielä tekemättä.

FAO:n vuonna 1996 järjestämässä ruokahuippukokouksessa määriteltiin ruokaturva tilanteeksi, jolloin ”kaikilla ihmisillä on kaiken aikaa pääsy riittävään, turvalliseen ja ravitsemaan ruokaan terveellisen ja aktiivisen elämän ylläpitämiseksi.” Maailman terveysjärjestön mukaan ruokaturva määritellään yleensä fyysiseksi ja taloudelliseksi pääsyksi ruokaan, joka takaa päivittäisen ravinnontarpeen ja ottaa huomion ruokamieltymykset. Ruokaturva rakentuu kolmen pilarin päälle:
  • ruoan saatavuus: riittävä määrä ruokaa on saatavilla johdonmukaisesti
  • pääsy ruokaan: riittävät resurssit ravitsevan ruoan saamiseksi
  • ruoan käyttö: tarkoituksenmukainen käyttö, joka perustuu tietoon perusravitsemuksesta sekä asianmukainen jätehuolto ja puhdas vesi
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), Kansainvälinen maatalousrahasto (IFAD) ja Maailman ruokaohjelma (WFP) korostivat 4.4.2014, että edistymisen ruoaturvan eri aloilla tulisi tapahtua ”tapahtua innovatiivisten – hallitusten, yksityisen sektorin, kehitysorganisaatioiden ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten välisten – kumppanuuksien kautta”. Tavoitteet ovat yhdenmukaisia YK:n pääsihteerin Zero Hunger Challenge -haasteen kanssa, jonka tavoitteena ”on saavuttaa meidän elinaikanamme maailma, jossa kukaan ei kärsi kroonisesta nälästä ja aliravitsemuksesta.”
Moni asia kasvattaa ongelmia ruoan saatavuudessa ja hankaloittaa viljelymahdollisuuksia. Ulkoministeriön kehitysviestinnän sivuilla on listattu muun muassa seuraavat tekijät:
  • aseelliset konfliktit
  • hiv/aids
  • viljelymaan heikentyminen
  • ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääriolot
  • peltopinta-alan käyttö biopolttoaineiden ja eläinrehun tuottamiseen
  • köyhyys
  • polttoaineiden ja peruselintarvikkeiden hinnannousu
Suomessa toteuttettiin vuosina 2010-2013 ruokaturvapilotti (OECD:n politiikkajohdonmukaisuustyökalun soveltaminen) osana kehityspoliittisen toimenpideohjelman toimeenpanoa.  Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Sipiläisen mukaan ”ulkoministeriön ruokaturvapilotti on kokeilu, joka pyrkii lisäämään eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja täydentävyyttä. Pilotin tarkoituksena varmistaa, että kansallisessa ja EU-vaikuttamisessa ruokaturvakysymykset huomioidaan johdonmukaisemmin.” Loppuraportin perusteella tulokset olivat lupaavia ja, tiivistettynä, seuraavat jatkoaskeleet  käynnistyivät:
  • kehitysmaiden ruokaturvan huomioimista edistetään kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden kärkiteemana myös jatkossa
  • ruokaturvapilotin tuloksia hyödynnetään siten, että Suomen kyky kehitysmaiden ruokaturvan systemaattiseen huomioimiseen kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa paranee
  • globaalin ruokaturvan edistämisen tueksi tarvitaan maatason tietoa eri kehitysmaiden tilanteista. Suomi/UM on keväästä 2013 lähtien osallistunut European Center for Development Policy Management (ECDPM) tutkimuslaitoksen ja OECD:n vetämään työhön maatason arviointimenetelmien kehittämiseksi ruokaturvan ja politiikkajohdonmukaisuuden teemassa
Ruokaturva ei ole kuitenkaan vain valtioiden vastuulla, vaan myös jokainen meistä pystyy kantamaan kortensa kekoon. Muun muassa Stop wasting food –liikkeen tanskalainen perustaja Selina Juul kampanjoi ruokahävikin vähentämisen puolesta. Vaikka Euroopassa hukkaan heitetty ruoka ei ole suoraan pois jonkun toisen lautaselta, ei ole oikein, että vuodessa ruokahävikkiä syntyy määrä, jolla ruokittaisiin kolme miljardia ihmistä samalla kun yli 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä.
Ruokahävikin vähentäminen on loppujen lopuksi paljon muutakin, kuin pelkkä symbolinen ele. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kymmenet miljoonat ihmiset elävät talouksissa, joissa heidän ruokaturvansa on uhattuna. Juulin nettisivuille kerätyn tiedon perusteella esimerkiksi keskimääräinen kuluttaja Euroopassa tuottaa 60-110 kg ruokahävikkiä vuodessa. Tähän voi puuttua esimerkiksi miettimällä valintojaan ruokakaupassa, keittiössä, aterian jälkeen tai syödessä ulkona.
/Josi Seilonen – Eurooppa-tiedotusvirkailija
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s