Kansanäänestys: demokratiaa parhaimmillaan vai peloilla hallitsemista?

Kansanäänestysten luvattu maa Sveitsi hätkähdytti Eurooppaa 9.2.2014. Aloite ”Massamaahanmuuttoa vastaan” sai taakseen äänestäjien enemmistön, 50,3 %, kun Sveitsissä hyväksyttiin ehdotus EU-kansalaisten maahanmuuton rajoittamisesta. Kahdeksan miljoonan asukkaan maassa eroa kyllä- ja ei-puolten välillä oli vaivaiset 19 526 ääntä. Äänestystulos asetti Sveitsin hallituksen vaikeaan tilanteeseen, koska maan ja EU:n välillä on vuodesta 2007 lähtien ollut vapaan liikkuvuuden takaava sopimus.

EU-kriittiset äänet ympäri Eurooppaa riemastuivat. Britannian itsenäisyyspuolue Ukipin johtaja Nigel Farage kehui tulosta loistavaksi uutiseksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilakoi blogissaan, ettei Sveitsi pokkuroi EU:ta. EU-myönteiset voimat puolestaan tuomitsivat tuloksen voimakkain sanakääntein. Oikeusasioista vastaava komissaari Viviane Reding ilmoitti Sveitsin ja EU:n välisen vapaakaupan loppuvan, jos EU-kansalaisten liikkuvuutta rajoitetaan. Toisaalta Britannian ulkoministeri William Hague kehoitti kunnioittamaan ”Sveitsin kansanäänestyksen demokraattista lopputulosta.”

Demokratian kannalta tilanne onkin erittäin mielenkiintoinen. Kun Sveitsissä kansanäänestysten äänestysprosentti jää yleensä 40-50 prosenttiin, nyt peräti 56 prosenttia sveitsiläisistä äänesti. Samalla kun kansanvalta toteutuu konkreettisesti ja kansa ilmaisee mielipiteensä, iso osa Euroopasta tuomitsee lopputuloksen äänekkäästi ja uhkauksia syösten. Tarkka kuuntelija saattaa kuulla yksittäisten kommentaattorien kuiskailevan ”tyhmistä äänestäjistä” ja teknokraatit hihkuvat ”siinäs nähtiin!”

Koulutuksella lienee kuitenkin osansa lopputuloksessa. Siinä missä kaupungeissa ehdotusta vastustettiin enemmän, maaseudulla se sai kannatusta. Kaupunkilaiset todennäköisesti ymmärsivät talouselämän intressit, ja millaisia seurauksia myönteisellä äänestystuloksella saattaisi olla. Tähän mennessä EU onkin jäädyttänyt neuvottelut sähkökaupan tiivistämisestä, jäädyttänyt sveitsiläisten EU:n  Horizon 2020:een liittyvän tutkimusrahoituksen ja sekä sulkenut heidät Erasmus-opiskelijavaihdon ulkopuolelle. 

Tärkein tekijä äänestyskäyttäytymisen eroissa saattoikin olla mielikuvien luonti. Lakialoitteen takana olleet oikeistopopulistit onnistuivat pelottelemaan sveitsiläiset uhkakuvilla pienen maan urbanisoitumisesta ja kulttuurin katoamisesta. Oudointa tässä kuitenkin on se, että maa on vanhastaan monikulttuurinen, neljän virallisen kielen alppimaa Euroopan sydämessä. Kansainvälisten järjestöjen ja yritysten keskittymässä ei onnistuttu valistamaan tarpeeksi vapaan liikkuvuuden eduista, vaan pelot veivät voiton.

EU:n kanssa tehdyt sopimukset sitovat Sveitsiä, eikä se voi lähteä niitä purkamaan ilman seurauksia. Voiko sveitsiläisiä kuitenkaan syyttää ”väärin” äänestämisestä. Onko EU perusarvoineen ylin moraali, joka päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Myös media sortuu tähän ajattelutapaan. HS lainasi 12.2.2014 Etelä-Suomen Sanomien kirjoitusta: ”Tapaus oli muistutus myös siitä, että kansanäänestyksissäkin on aina omat riskinsä, niin hienoilta kuin ne periaatteessa demokratian näkökulmasta kuulostavatkin.” Kansan mielipiteen kysyminen on riskaabelia?

Wikipediaan luottaen voi todeta filosofi Emmanuel Kantin vastustaneen demokratiaa, koska se sortaa yksilöitä, mutta jopa hän uskoi, että ”[k]ansalaisilla tuli kuitenkin olla täysi vapaus ilmaista mielipiteitään ja osallistua tällä tavoin yhteiskunnan kehittämiseen.” Ihmetteleekö vielä joku, miksi Sveitsi ei ole EU:n jäsen?

/Josi Seilonen – Eurooppa-tiedotusvirkailija

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s