Maahanmuutosta ja ennakkoluuloista


Maahanmuutosta vaikuttaa tulevan yksi tämän vuoden EU-vaalien suurista teemoista. 21.9.2013 julkaistussa HS-Gallupissa 57 % kyselyyn vastanneista on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ”kaikkien, jotka haluavat tulla Suomeen asumaan ja tekemään työtä, on saatava tulla tänne.” Kuitenkin ” yli puolet eli 52 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ulkomaalaisten muuttamista tulee rajoittaa niin kauan kuin Suomessa on työttömyyttä.”


Etenkin suuret, maahanmuuttajien näkökulmasta houkuttelevat EU-maat ovat yrittäneet rajoittaa jopa EU:n sisäistä muuttoliikettä uusista jäsenmaista Romaniasta ja Bulgariasta. Helsingin Sanomat kirjoitti 30.12.2013 otsikolla ”Britannian konservatiivit pelkäävät maahanmuuttotulvaa – haluavat jatkaa rajoituksia” muun muassa, että” Britanniassa on jo pitkään ennustettu maahanmuuton tulvaa tammikuusta alkaen. Ennustamista vaikeuttaa se, että maahanmuuton rajoituksia purkaa vuodenvaihteessa myös kahdeksan muutakin EU-maata, muun muassa Ranska, Saksa ja Espanja.”

Toisaalta myös päinvastaisia mielipiteitä näkyy mediassa. HS uutisoi esimerkiksi 28.12.2013, ettäValtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajan Juhana Vartiaisen mukaan Suomen julkistalouden kestävyyden kannalta työllisyysastetta tulisi nostaa työikäisen väestön maahanmuuton keinoin.” Vartiainen ei myöskään ole ollut yksin näkemyksensä kanssa.

Erityisesti Lampedusan ja Syyrian tapahtumat ovat herättäneet keskustelua humanitaarisen maahanmuuton liittyvistä velvollisuuksista ja ongelmista. Syyrian sisällissotakaan ei ole kuitenkaan saanut suurinta osaa maista raottamaan rajojaan. Siinä missä Ruotsi on tarjonnut vakituisen oleskelupaikan maahan vastaanotetuille syyrialaispakolaisille, ihmisoikeusjärjestö Amnesty kertoi joulukuussa Espanjan lupautuneen antamaan turvapaikan 30 syyrialaiselle. 18 EU-maata ei ole tarjonnut yhtään turvapaikkaa.
——————-
Eurostatinvuoden 2012 tilastojen mukaan Suomessa asui EU-maista (Kroatia mukaan lukien) seitsemänneksi vähiten ulkomailla syntyneitä. EU:n keskiarvon ollessa 6,5 %, Suomen väkiluvusta 4,8 % on muualla syntyneitä. Kylmää ilmastoakaan lienee turha syyttää, koska esimerkiksi EU:n ulkopuolisen Islannin väestöstä 10,8 % ei ole syntynyt Islannissa. Vain entiset itäblokin maat pistävät Suomea paremmaksi ulkomaalaisten suhteellisen osuuden mataluudessa. Vertailun vuoksi: Ruotsin luku on 15 % väestöstä, Tanskan 9,5 %, Saksan 12,1 ja esimerkiksi Itävallan 15,8 %.

Maahanmuuttajien sopivasta määrästä voidaan kiistellä kenties loputtomasti, mutta erityisen tärkeää on huomioida jo maassa asuvat muualta muuttaneet ihmiset. Lehtiä lukiessa käy selväksi, että Suomessa esiintyy rasismia, niinkin paljon että ulkomailla asuvat suomalaiset kokevat rasismimaineen pilaavan Suomi-kuvaa (HS 29.1.2012).

Halutaan Suomeen sitten lisää maahanmuuttajia tai huolehditaan tänne jo muuttaneiden ihmisten hyvinvoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa, on asennekasvatuksen tapahduttava silloin kun ihmisen maailmankuva muovautuu vahvimmin – lapsuudessa. Maalailematta piruja seinille ja syyttämättä suomalaisia rakenteellisesti rasistisiksi, toivon, että myös tulevat sukupolvet kasvavat monimuotoisuutta ymmärtäviksi ja avarakatseisiksi globaalin maailman kasvateiksi. Juuri sellaisiksi kuin pienen maan asukkailta edellytetään maailmanlaajuisessa kilpailussa pärjätäkseen.

Sosiaalipsykologit Thomas Pettigrew ja Linda R. Tropp (2006) yhdistivät 515 vuosien 1940–2000 välillä tehtyä tutkimusta uskomattoman kattavaksi tilastolliseksi analyysiksi, jossa oli vastauksia yli 250 000 ihmiseltä 38 maasta. Noin 94 % tapauksista osoittaa yhteyden eri ihmisryhmien läheisen kanssakäymisen ja vähäisten ennakkoluulojen välillä. Troppin vuonna 2011 antamassa asiantuntijalausunnossa hän tiivistää tutkimuksen lopputulokset seuraavasti: ryhmien välinen kanssakäyminen vähentää ennakkoasenteita erityisesti kun 1) tutkimus tehdään tarkkoja tutkimusmenetelmiä noudattaen, 2) tarkoituksena on muuttaa asenteita toista ryhmää kohtaan, 3) kanssakäyminen tapahtuu ryhmien välisten ystävyyssuhteiden kautta ja kun 4) kanssakäyminen tapahtuu optimaalisissa olosuhteissa, esimerkiksi institutionaalisella ryhmien välisen tasa-arvon ja yhteistyön tukemisen avulla. Troppin lausunto liittyy erityisesti koulumaailmaan, mutta hänen teesinsä pätee myös aikuisten maailmassa. Luomalla normeja, jotka tukevat tasa-arvoa ja eri ryhmien välistä yhteistyötä, edistetään ryhmien välisen kanssakäymisen positiivisia vaikutuksia. 


/Josi Seilonen – Eurooppa-tiedotusvirkailija

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s